Cytisus, Chamaecytisus – vihmat

Vihmat viihtyvät auringon paahteessa, kuivahkossa, kalkitussa maassa. Kasvualustan tulee läpäistä vettä. rikkakasveja vastaan on puolustus heikko. Versot leviävät vähitellen sivuille ja tyvi jää paljaaksi, minkä voi estää leikkaamalla versot säännöllisesti heti kukinnan jälkeen. Vihmat on syytä suojata jäniksiltä ja myyriltä, sillä ne syö ne mielellään.

Lähes varpumaista suikerovihmaa pidetään ilmastollisesti arkana, mutta se on talvehtinut useilla paikkakunnilla kunhan on lumipeitteen suojaamana. Vl-vyöhykkeelle asti. V-vyöhykkeen vähälumisella rannikkoalueella voidaan viljellä ilman talvisuojaa!
Rennon maanmyötäiset tai kärjistään kohenevat versot voivat juurtua. Versot ovat nuorina vihreät, vanhoina harmaat. Pensas näyttää talvella risumaiselta. Iäkkäiden pensaiden siirto ei yleensä onnistu katkaisematta juuria, sillä osa juurista kasvaa syvälle maahan. Lehdet ovat hyvin pienet, kukat ovat keltaiset ja muodoltaan perhomaiset. Noin kolme viikkoa kestävä kukinta alkaa kesäkuun alussa Etelä-Suomessa.

Punavihma kuvassa yllä on pystympi, korkeampi ja talvenarempi kuin suikerovihma. Sen vaaleahkot violetinpunaiset kukat avautuvat samaan aikaan kuin suikerovihmalla noin kesäkuun alussa.

Hyvin talvenkestävä ja pystykasvuinen ukrainanvihma kukkii oranssinkeltaisin kukin kesäkuussa. Laji on selviytynyt Pohjois-Suomessa kovistakin pakkastalvista.

<-suikerovihma

<-ukrainanvihma