Näsiä kukkii Etelä-Suomen lehtometsissä ennen kaikkia muita pensaita. Metsämaassa pensas on harva, mutta avoimella paikalla kunnon kasvualustassa se tuuheutuu ja kukinnasta tulee upea. Näsiä sietää hyvin varjoa, se kasvaa luonnossa puiden alla. Maan tulee olla tuore tai kostea, mieluiten kalkittu. Näsiä jää lyhytikäiseksi, ja pystyt vaaleanharmaat versot murtuvat herkästi lumen painosta. Pensaasta poistetaan vuosittain pelkästään kuivat ja vioittuneet oksat.

Näsiän paksut juuret kasvavat syvälle maaperään. Lehdet ovat kapeat ja sinivihreät, syksyllä keltaiset. Vahvasti tuoksuvat liilanpunaiset kukat puhkeavat oksille ennen lehtiä, yleensä huhti—toukokuun vaihteessa. Myrkylliset pienet punaiset luumarjat kypsyvät loppukesällä. (vihreitä raakoina) Niitä ei onneksi voi syödä paljon, sillä ne polttavat suuta. Pensas kannattaa kuitenkin sijoittaa etäämmäs leikkipaikoista tai marjat poistetaan niiden ollessa vielä raakoja..

Dosiphora fruticosa (Patentilla f.) - pensashanhikki (öiandstok)

Mikään muu pensas ei kuki yhtä kauan ja yhtä myöhään kuin pensashanhikki. Monet lajikkeet kukkivat kesäkuusta ensilumiin myös pohjoisimmassa Suomessa, jossa muut pensaat ovat jo lopettaneet kukinnan syyskylmien kourissa. Pensashanhikista saa aidanteen, ruukkukasvin tai rinnettä peittävän kasvimaton.

Matalat pensashanhikki lajikkeet osoittautuivat kaupunkien puistokohteissa kestäviksi, koristeellisiksi ja hyvin peittäviksi. Ne ovat menestyneet myös luiskissa.

Pensashanhikki vaatii valoisan kasvupaikan kukkiakseen runsaasti. Se sietää kuivaa ja niukkaravinteista hiekkamaata, todelliseen kukoistukseen pensas puhkeaa vasta paksussa mullassa. Tiivis savimaa ja varjoinen kosteikko pitää unohtaa. Tuulenkestävyys on hyvä, ilmansaasteiden kestävyys kohtalainen. Pensashanhikit eivät siedä suolaa eivätkä aurauslunta. Mainittavia kasvintuhoojia ei ole.

Hilseilevä kuori tekee lehdettömästä vanhasta pensaasta kuivuneen ja risuisen näköisen. Sitä nuorennetaan ensisijaisesti poistamalla vanhimpia versoja, mutta myös alasleikkaus on mahdollinen, joskin uusiutuu hitaasti.

Pensashanhikki kasvaa melko nopeasti ja kasvutapa vaihtelee lamoavasta pystyoksaiseen. Juuristo on leveä ja joitakin pääjuuria kasvaa syvemmällä maahan. Pienet, useimmiten karvaiset lehdet puhkeavat myöhään keväällä ja saavat ruskavärin myöhään syksyllä. Himmeä kellertävä syysväri ei tosin juuri erotu maisemassa. Kukinta kestää erittäin kauan ja se on runsainta 2-3-vuotiaissa versoissa. Useimmat lajikkeet alkavat kukkia Etelä-Suomessa jo kesäkuun loppupuolella.

Näsiä

(Lehto) Näsiä Metsässä.

Marketanpuistossa Espoossa pystykasvuinen 'Tervola'-pensashanhikki, joka puhkeaa lehteen jo varhain keväällä.

yllä olevassa kuvassa voimakkaan keltateriöinen 'Goldfinger' ja takana vaaleampi 'Månelys'.