lajike 'Velho' on peräisin Mustilan arboretumista. Hitaasti kasvavan pikkupensaan koristearvo perustuu tiheään kiiltävään lehdistöön ja erikoisiin kukintoihin. Pensaasta tulee tuuhein ja kukinnasta runsain aurinkoisella paikalla ilmavassa, keskiravinteisessa maassa. Se ei tarvitse säännöllistä leikkausta — ainoastaan vanhimpia ja vioittuneita versoja poistetaan tarvittaessa. Laji ei ole altis kasvitaudeille ja tuholaisille.

Höyhenpensas kasvaa hyvin hitaasti, se on 10-vuotiaana vasta 80 cm korkea ja leveä. Pystyt, tiheästi haarovat, vaaleanruskeat oksat tekevät pensaasta pallomaisen. Lajilla on voimakkaat pääjuuret. Tiheän hiusjuuriston osuus on suuri.
Kiiltävät, paksut ja syväsuoniset lehdet muistuttavat terva-leppää. Syysväristä tulee keltainen, joskus punertava. Runsas 2—4 viikkoa kestävä kukinta alkaa touko—kesäkuun vaihteessa. Kermanvalkoiset, 5 cm korkeat, pystyt tähkäkukinnot tuoksuvat hunajalle. Niissä ei ole lainkaan terälehtiä, vaan ne koostuvat pitkistä heteistä ja emistä.

Loppukesällä kukkiva pensasväriherne tarvitsee aurinkoisen, kuivahkon ja lämpimän kasvupaikan. Sitä kasvaa Vl-vyöhykkeellä, missä pensasta suojaa paksu lumipeite - vähälumisilla seuduilla laji saa helposti talvivaurioita. Vaikka versot paleltuvat usein, pensas uusiutuu hyvin. Typpeä sitova pensasväriherne menestyy tavallisessa keskiravinteisessa maassa. Se sietää leikkausta, ja yleensä siitä tarvitsee poistaa vain kuolleita oksia. Versot on suojattava jäniksiltä ja myyriltä.

Vihreät haarat ovat kohenevat tai pystyt. Muutamien syvälle kasvavien vahvojen juurten vuoksi pensasta on vaikea siirtää. Lehdet ovat kiiltävät, tummanvihreät ja kapeat. Pienet keltaiset kukat avautuvat versojen latvoihin, heinä—elokuussa. Kerrannaiskukkainen 'Plena' on perusmuotoa matalampi ja kestää talvet II-vyöhykkeellä saakka.

Tyrni on Suomessa luonnonvarainen merenrantojen pioneerikasvi ja arvokas marjapensas, joka sitoo tehokkaasti juurillaan eroosio-alttiita maita. Kasvupaikan on oltava ehdottomasti aurinkoinen ja mielellään kalkittu, mutta typensitojana tyrni on vaatimaton kasvualustan suhteen ja menestyy karuilla kanerva-kankailla ja hietikoilla. Pensas sietää erittäin hyvin tuulta ja hyvin suolaa. Myös kestävyys ilmansaasteita, erityisesti fluori- ja klooriyhdisteitä vastaan on hyvä. Tyrnin leikkaamista vältetään, mutta lumen painosta repeilleitä piikkisiä oksia joutuu silloin tällöin poistamaan.

Tyrni on melko hidaskasvuinen ja lyhytikäinen. Pensaiden piikkisyys ja kasvutapa, kuten korkeus ja tiheys, vaihtelevat paljon. Haarat ovat pystyt, jäykät ja vaaleanharmaat. Pensas kasvattaa runsaasti kiveysten raoista tunkevia juurivesoja. Juuret leviävätkin hyvin laajalle alalle.

Kapeat pienet lehdet hohtavat hopealle eikä niille kehity erityistä syysväriä. Tuulipölytteisen tyrnin toukokuussa avautuvat kukat ovat huomaamattoman pienet. Sen sijaan marjat ovat koristeelliset, mutta niiden syntymiseksi tarvitaan muutamia pölyttäviä hedepensaita emikasvien keskelle. Pitkälle talveen säilyvät, oranssit, kirpeän aromikkaat marjat sisältävät runsaasti C-vitamiinia.

Pohjoisamerikkalainen nukka-angervo on meillä harvoin viljelty laji, josta saa upeasti keskikesällä kukkivan pensaan runsasravinteiselle ja suhteellisen valoisalle kasvupaikalle. Leveät ja jopa 25 cm pitkät, kellanvalkoiset, riippuvat kukinnot muistuttavat jossain määrin syreenin kukintoja. Nukka-angervo ei kaipaa leikkaamista, joten vain kylmien talvien kuivattamat oksat poistetaan varhain keväällä. Pensaalla ei ole kasvitauteja.

Tyrni.

Höyhenpensas 'Velho'.

Matala pensasväriherne menestyy Etelä-Suomessa.

Tyrni on arvokas ravinto-ja koristekasvi.

Höyhenpensas.