I-IV 200-300 cm x 250 cm. Roteva 'Pekka menestyy Keski-Suomessa saakka (-34°C). Säännöllisen pyöreä ja tanakka, voimakaskasvuinen pensas on 10-vuotiaana 180 cm korkea, vanhana jopa kolmemetrinen ja lähes yhtä leveä. Lehdetkin ovat kookkaat, 15-20 cm pitkät, kellan-tummanvihreät. Lajike kukkii runsaasti täyteläisen tihein kukinnoin. Teriö on hennon vaaleanpunainen, ruskeatäpläinen, 50-65 mm leveä. Nuoria varsia ja lehtiä peittävä ruskea nukka periytyy nukka-alppiruusulta.

I-V 250 cm x 250 cm. Kasvinjalostuksen professorin Peter Tigerstedtin nimikkolajike poikkeaa harvoine oksineen pääsääntöisesti tiheistä marjatanalppiruusuista. Nopeakasvuinen pensas on kymmenvuotiaana 160 cm korkea. Lajike kestää pakkasta -36°C. Lehdet ovat riippuvat, isot ja erittäin tummat. Kukinta alkaa säännöllisesti 10.-15. kesäkuuta. Hyvin tiheä kukinto sisältää 14-18 kukkaa, jotka ovat 55—70 mm leveitä, auetessaan punertavia, lopulta valkoisia, ruskeanpunatäpläisiä.

I—III 90 cm x 150 cm. Suomessa jalostettu matala ja leveä alppiruusu, jolle kertyy 10 vuodessa korkeutta 70 cm. Lajike kestää kuivuutta ja -30°C pakkasta. Kukat ovat avoimen kellomaiset ja purppuranpunaiset; täplät hieman pohjaväriä tummemmat; heteet valkoiset. Lehdistö on tummanvihreä.

I—V 300 cm x 300 cm. Erittäin talvenkestävä 'St. Michel' on nimetty Mikkelin kaupungin mukaan, missä se selviytyi 1980-luvun kylmien talvien jopa -37°C pakkasista. Pensas on kymmenvuotiaana 150 cm korkea, runsashaarainen ja tanakka. Se alkaa kukkia viisivuotiaana, tavallisesti 20.—25. kesäkuuta. Kukinto muodostuu 10-18 hieman riippuvasta kukasta. Vaaleanpunaiset terälehdet haalistuvat lähes valkoisiksi kukinnan edetessä. Teriö on iso, 7—8 cm ja ruskehtava- tai vihreätäpläinen. Nuoret versot ja lehdet peittyvät vaaleaan nukkaan, joka säilyy lehtilavan alapinnalla koko vuoden. Lehti on 13-17 cm pitkä ja vastapuikea.

Valkokukkaiset kaukasianalppiruusut kasvavat lähes maanmyötäisesti ja tulevat reilusti korkeuttaan leveämmiksi. Jo toukokuussa kukkivien pensaiden versot paleltuvat helposti lumen yläpuolelta, mutta Suomen oloihin varta vasten jalostettu 'Pohjolan Tytär' talvehtii III—vyöhykkeellä saakka. Tosin sekin tarvitsee paksun lumisuojan.