Tätä jo vuonna 1830 Keski-Euroopassa myyntiin tullutta risteymää istutetaan paljon, vaikka se menestyy korkeintaan II—vyöhykkeellä lumen suojassa. Koheneva pensas kukkii aikaisin. Iso kukinto sisältää keskimäärin 8 ruskeatäpläistä kukkaa, jotka ovat nuppuisina roosat, avoimina puhtaanvalkoiset ja 5 cm leveät. Lehdet ovat isohkot, 5—10 cm pitkät, tummanvihreät ja alta ruskeakarvaiset.

I-III 100-150 cm x 200-300 cm. Lajike on saanut nimensä Sibeliuksen Kalevala-aiheisesta musiikista. Tämä Cunninghams White-lajikkeen ja Smirnowii-ryhmän nukka-alppiruusun risteymä voitaisiin sijoittaa yhtä hyvin Smirnowii- kuin Cauca-sicum-ryhmään.

'Pohjolan Tytär' on kymmenvuotiaana vasta metrin korkuinen ja hyvin tiheä. Lamoavien versojen vuoksi siitä tulee jopa 3-4 m leveä. Kukinta on aikaista. Tuuheaan kukintoon mahtuu yli 10 kukkaa, joiden punavioletti vihreä-kuvioinen 6,5-8 cm leveä teriö haalistuu lähes valkoiseksi kukan vanhetessa. Lehdet ovat tummanvihreät, ohuet, 12-18 cm pitkät.

Suomeen on tuotu lähestulkoon puistoalppiruusuja, 1900 taitteeseen. Ne ovat maailman yleisimpiä alppiruusuja, joiden kehittämisessä on hyödynnetty pohjoisamerikkalaista Rhododendron cataivbiense -lajia. Melko myöhään kesäkuussa avautuvat isot kukat ovat violetit, punaiset tai valkoiset; lehdet ovat nukattomat ja suuret. Useimmat lajikkeet menestyvät I—II-vyöhykkeillä talveksi suojattuina.

I-II(III) 150-300 cm x 150-300 cm. Noin 1800-luvun alkupuolella jalostettu 'Catawbiense Grandiflorum' on tunnetuin puistoalppiruusu. Se menestyy suhteellisen hyvin III-vyöhykkeellä saakka. Jopa nelimetriseksi kasvava pensas puhkeaa kukkaan myöhään kesäkuussa. Vaalean punaviolettia teriötä koristaa keltaruskea täplitys.

I-III 120 cm x 150 cm. Suomalaisesta alppiruusujen ja atsaleojen jalostusohjelmasta saatu uudehko lajike, jonka äidin perimässä on nukka-alppiruusua. Lajike kestää kuivuutta ja -30°C pakkasta. Pensas on laakea, peittävä, tummanvihreälehtinen. Tummista nupuista puhkeavat kukat ovat loistavan ruusunpunaiset ja voimakkaasti keltaruskealaikkuiset; teriö vaalenee kukinnan aikana. Rhododendron dauricum -dahurianalppiruusu (vinteralpros)

Valiotaimiasema tuottaa emokasveja 'Kustavi'-nimisestä dahurianalppiruususta. Mantereisen ilmaston lajina dahurianalppiruusu herää talvilevostaan heti säiden lauhduttua, jolloin se altistuu etenkin rannikolla keväthalloille. Violetit, voimakkaasti tuoksuvat kukat avautuvat jo vapun tienoilla. Lehdet ovat osittain ainavihannat. Myös dahutianalppiruususta polveutuvat Dauricum-ryhmän pensaat, kuten PJ.M.-lajikkeet ja 'Northern Starburst', pudottaa suurimman osan lehdistään syksyllä. Lehdet ovat vain 2—5 cm pitkät. Kukinta alkaa ennen kuin uudet lehdet puhkeavat. Kukinnossa on 1—2 vaaleanpunaista, violettia tai valkoista kukkaa. Ne ovat leveän kellomaisia ja kooltaan 3 cm.

Rhododendron dauricum -dahurianalppiruusu (vinteralpros)

Valiotaimiasema tuottaa emokasveja 'Kustavi'-nimisestä dahurianalppiruususta. Mantereisen ilmaston lajina dahurianalppiruusu herää talvilevostaan heti säiden lauhduttua, jolloin se altistuu etenkin rannikolla keväthalloille. Violetit, voimakkaasti tuoksuvat kukat avautuvat jo vapun tienoilla. Lehdet ovat osittain ainavihannat.

'Cunningham's White'

'Catawbiense Grandiflorum' on tunnetuin ja yksi kestävimmistä puistoalppiruusuista.

'Eino' menestyy useimpia puistoalppiruusuja paremmin Ill-vyöhykkeellä saakka. Se sietää myös kuivuutta.