Sinialppiruusut ja sen kanssa lähes identtisen näköiset kivikkoalppiruusut peittyvät pieniin sinivioletteihin kukkiin toukokuun puolivälissä. Soikeat lehdet ovat vain 1—2,5 cm pitkät. Pensaat kukkivat nuotina ja viihtyvät runsaassa valossa.

Siitä tulee 100—(150) cm kotkea pysty pensas. Se kukkii noin joka neljäs vuosi toukokuun puolivälissä. Lehdet ovat heleänvihteät.

Tiheä pensas on vain 60 cm korkea. Kukat ovat vaaleansinivioletit; lehdet sinertävät.

Lamoalppiruusujen toukokuun puolivälin jälkeen avautuvat kirsikanpunaiset kukat, pienet tummat lehdet ja mataluus periytyvät Himalajalla kasvavalta lajilta. Suomessa jalostettu lamoalppiruusu 'Elviira' tarvitsee ehdottomasti lumen suojaan jäävän ja varjoisan kasvupaikan, sillä varhain kasvunsa aloittava pensas kuivuu herkästi auringonpaisteessa kevättalvella, kun ainavihanta lehdistö alkaa haihduttamisen, mutta ei saa vettä yhä jäisestä maasta. 'Elviira' kestää ainakin -34 asteen pakkasta, kun taas paljolti samannäköinen keskieurooppalainen 'Scarlet Wonder' kestää talvet vain I-vyöhykkeellä.

Enintään metrin korkuiseksi tulevan 'Elviira'-pensaan versot ovat rennot, hyvin tiheät ja lyhyet. Jo nuori pensas kukkii runsaasti ja kukat avautuvat Etelä-Suomessa keskimäärin 20. toukokuuta, Keski-Suomessa viikkoa myöhemmin. Melko avoimessa kukinnossa on 6—10 kukkaa, jotka ovat kirkkaanpunaiset, tummatäpläiset, 45—55-milliset. Emi ja heteet ovat valkoiset. Lehdet ovat tummanvihreät, pienet (45-60 mm) ja suikeat.

Nukka-alppiruusut saattavat kasvaa yli nelimetrisiksi, alaosastaan lehdettömiksi pensaiksi. Niillä on alapuolelta kauniin nukkainen lehdistö. Esimerkiksi Etelä-Suomessa menestyvä puna-violettikukkainen 'Rebe' on tyypillinen isokokoinen nukka-alppiruusu.

Dahurianalppiruusu kukkii jo toukokuun alussa.

Lamoalppiruusu 'Elviira' tarvitsee varjoisan kasvupaikan, sillä se lähtee kasvuun varhain keväällä.

Nukka-alppiruusu 'Hellikki'