Mongolian- ja tataarivaahterat Suojaavat tehokkaasti tuulelta ja melulta isot pensaat taikka vanhempana pieniä puita, joiden korkeus vaihtelee 3—6 metrin välillä. Ne voidaan istuttaa yksittäsinä tai ryhmiin sekä aidanteisiin joita ei juuri leikata. Mongolianvaahtera kasvaa melko nopeasti ja on pitkäikäinen. Suomessa on kantoja jotka eroavat toisistaan mm. lehtien liuskaisuuden, syysvärien ja hedelmien punertavuuden suhteen. Ne menestyvät VI-vyöhykkeellä saakka, pienemmillä yksilöillä esiintyy talvivaurioita jo kaksi vyöhykettä etelämpänä. Mongolianvaahtera suosii aurinkoinen, tuore ja runsasravinteinen kasvupaikka. mutta se kestäähieman kuivumista ja menestyy monenlaisessa maaperässä. Se ei siedä seisovaa vettä eikä kylmää ja kovaa savimaata.

Pensas kestää tuulta, kohtalaisesti ilmansaasteita ja hyvin rikkidioksidia. Laji viihtyy tien varrella, mutta ei liikenteen jakajissa(tien keskellä). Pensasmaisia vaahteroita tarvitse leikata. Alasleikkausta ei suositella, koska vaahterat uusiutuvat melko heikosti. Ainoastaan vioittuneita ja kovin vanhoja versoja poistetaan, ja leikkaus tehdään runsaan keväisen mahlavuodon takia mieluiten vasta loppukesällä. Mongolianvaahtera on aluksi jäykän pystyhaarainen, vanhana latva on epäsäännöllisen leveä ja runko mutkitteleva. Nuori verso on tavallisesti punaruskea auringon puolelta, vanha verso taas on harmaanruskea. Tyviversoja kasvaa niukasti. juuristo on tiheä ja ulottuu suunnilleen latvuksen leveydelle. Lehdet on kiiltävät ja syvään kolmeliuskaiset, keväällä punertavat. Oranssinpunainen ruskaväri kehittyy aikaisin ja se on kirkas sateisenakin syksynä. Märän kesän jälkeen ja varjossa ruska-asusta tulee pääsääntöisesti keltainen. Mongolianvaahtera kukkii vanhana. Kesäkuun loppupuolella avautuva pienehkö kellanvalkoinen terttukukinto tuoksuu miedosti. Siivelliset kuivat lohkohedelmät punertuvat kauniisti loppukesästä ja koristavat vielä ruskettuneinakin oksia talvellakin.

Tataarivaahtera muistuttaa paljon mongolianvaahteraa, mutta lehti on yleensä himmeä ja liuskaton tai vain heikosti kolmenliuskainen. Syysväristä tulee tavallisesti keltainen tai orans-sinkeltainen. Tataarivaahtera on peräisin temperaattiselta ja mantereiselta kasvillisuusvyöhykkeeltä ja kasvaa kuivemmilla paikoilla kuin mongolianvaahtera.

"Alla vähän yli kaksimetrisen nuorehkon mongolian-vaahteran talvinen habitus."

Mongolianvaahteran oksa ruska-aikaan, alla tataari-vaahteran hedelmystöjä loppukesällä. kuva viherkauppa.fi