KENRAALILUUTNANTTI Ivan Korovnikovin piti alkuperäisten suunnitelmien mukaan siirtyä viimeistään 26. kesäkuuta johtamaan puna-armeijan toisen portaan hyökkäystä kohti Salpa-linjaa, mutta suunnitelmat jäivät paperille. Korovnikov oli edelleen Viipurin eteläpuolella.
Ensimmäinen porras ei koskaan puhkaissut suomalaisten puolustuslinjaa, vaan 21. Armeija pysähtyi Ihantalaan ja 23. Armeija Nos-kuaan.
Leningradin Rintaman komentaja, Neuvostoliiton marsalkaksi ylennetty Leonid Govorov oli saanut Moskovasta tylyn viestin. Lisää joukkoja ja aseita ei enää Karjalan Kannakselle lähetettäisi. Govorovin oli tulta toimeen sillä, mitä hänellä oli. Vaikka Govorov alkoi olla Moskovan suuntaan heikoilla, sitä hän ei edelleenkään ollut suomalaisiin puolustajiin nähden. Puna-armeijan ylivoima oli edelleen murskaava. Kun perhana ei päässyt yli, se yritti ohi. Viipurinlahdelta ja Vuosalmelta avautuisi tie suomalaisten joukkojen selkään, ja reitit olivat jo talvisodasta tuttuja.

KOROVNIKOVIN 59. Armeija oli Govorovin viimeinen reservi, jonka hän heitti tuleen Viipurinlahdelle. Korovnikovin hyökkäysvoima koostui kolmesta divisioonasta, merijalkaväkiprikaatista ja saaristo-prikaatista. Punalipun Itämeren Laivasto antoi tukea 500 lentokoneellaan. Lahden toisella puolella vastassa Uuraan lohkolla oli vahvennettu Ratsuväkiprikaati, ulkosaaristossa Itä-Suomenlahden Rannikko-prikaati.

Ensimmäinen yritys lahden yli käynnistyi keskiyöllä, kun kesäkuu vaihtui heinäkuuksi. Venäläiset hyökkäsivät savusumun turvin Uuraan edustan saariin ja Teikarsaareen. Vihollinen tarvitsi saaret hyökkäys-alustakseen, ja niitä yritettiin vallata kahden pataljoonan voimin. Siitä tuli torjuttu verilöyly. Korovnikov järjesti joukkonsa