Suomi sai torjuntavoiton Saksan aseiden avulla

Saksalaisten sotilaallinen apu jatkosodan torjuntataisteluissa oli merkittävä.
ON vaikea sanoa, oliko Saksan apu ratkaiseva tekijä Suomen torjuntavoitossa. Osittain sen voi jättää mielipidekysymykseksi. Joka tapauksessa ratkaisutaisteluissa saatu aseapu ja sotilaallinen tuki auttoivat merkittävästi Suomea torjuntataisteluissa. Ylipäätään jatkosodan aikana Saksasta saatu ase- ja ruoka-apu auttoi Suomea kestämään sodan rasitukset. Jatkosodan loppuvaiheessa Suomen armeijan aseistus ja ammustilanne oli parempi kuin koskaan aiemmin. Neuvostoliiton suurhyökkäystä vastaan olisi kuitenkin tarvittu nykyaikaisia panssarintorjunta-aseita, ilmatukea ja liikkuvaa tykistö-voimaa. Neuvostoliittolaisten valtavan panssariylivoiman torjumiseen kaivattiin tehokkaita aseita. Uudet saksalaiset panssarinyrkit (kertasinko) ja panssarikauhut (ladattava raskaampi sinko) saatiin rintamalle vasta suurhyökkäyksen alettua. Niiden koulutus jäi taistelujen tuoksinassa pitkälti käytännön varaan. Lisää taistelujoukkoja ei Suomi juurikaan Saksalta saanut. Rynnäkkötykkiprikaati ja Virosta Suomeen siirretty jalkavakjdnrisioona tulivat kuitenkin taipeeseen. Saksalta saatu ilmatuki lento-osasto Kuhlmeyn muodossa osoittautui varsin tärkeäksi. Suomen oloissa suuri ja iskukykyinen lento-osasto toimi tehokkaasti hyökkäysten pysäyttämisen tukena ja kohensi myös taistelumoraalia, kun maan kamaralla torjuntataistelua käyvät joukot huomasivat saavansa tuntuvaa tukea myös ilmasta käsin. Saksan sotilas- ja aseavulla oli suuri merkitys torjuntataistelujen onnistumiselle.
PRESIDENTTI Risto Ryti ojensi Tamminiemessä 26. kesäkuuta 1944 illalla klo 22 Saksan valtakunnanulkoministeri Joachim von Ribbentropille kirjeen, joka sisälsi seuraavan sitoumuksen: "Huomioon ottaen sen ase-veljen avun, jota Saksa antaa Suomelle sen nykyisessä vaikeassa asemassa, selitän Suomen tasavallan presidenttinä, etten muuta kuin yhteisymmärryksessä Saksan valtakunnanhallituksen kanssa tee rauhaa Neuvostoliiton kanssa enkä salli, että nimittämäni Suomen hallitus tai kukaan henkilö ryhtyy aselepoa tai rauhaa koskeviin keskusteluihin tahi näitä tarkoitusperiä palveleviin neuvotteluihin muuten kuin yhteisymmärryksessä Saksan valtakunnanhallituksen kanssa." Saksan ulkoministeri oli tyytyväinen saatuaan Rytin sitoumuksen ja näin saatuaan toteutettua Hitlerin vaatimuksen. Ihmettelyä on herättänyt eivätkö saksalaiset ymmärtäneet vai eivätkö he välittäneet Rytin sitoumukseen sisältyneestä juridisesta takaportista. Sitoumus oli Rytin henkilökohtainen poliittinen sitoumus. Saksalaisille annettu sitoumus oli isänmaan kannalta välttämätöntä tehdä. Olisi ollut järjen vastaista kieltäytyä Saksalta saatavasta avusta kun toisena vaihtoehtona oli antautuminen. Rytille henkilökohtaisesti se oli raskas paikka. Lääkäri määräsi heti von Ribbentropin käynnin jälkeen Rytin vuodelepoon 16 vuorokaudeksi. Von Ribbentropin käynnistä Helsingissä oli merkittävä ulkopoliittinen seuraus: Yhdysvallat katkaisi diplomaattisuhteensa Suomeen. Pääministeri Edwin Linkomies kertoo muistelmissaan, että tämä seuraus oli Suomessa otettu jo huomioon. Yhdysvaltain presidentti Rooseveltin politiikassa ei ollut osoitettu aiemminkaan ymmärtämystä Suomen vaikealle asemalle Ribbentrop-sopimuksen perusteella saatu aseapu oli Suomen toiveita pienempi, mutta kuitenkin riittävä siihen, että neuvostoliittolaisten hyökkäys saatiin pysäytettyä. Saksan ase-ja sotilasapu tasoitti selvästi taisteluiden voimasuhteita, jo-