Sitahistoria - 1944 -Torjuntavoitto

Teräksisen vasara
TALVISODASTA alkaen Suomessa vihattiin Staliniakin enemmän VjatseŠlav MihailovitŠ Molotovia 1890-1986), joka sai antaa nimensä niin polttopullolle kuin palopommikotelolle ("Molotovin leipäkori"). Hän hallitsi Suomen kanssa syksyllä 1944 käytyjä rauhanneuvotteluja. Keskiluokkaiseen perheeseen syntynyt V. Skrabin liittyi jo 16-vuotiaana bolŠevikkeihin omaksuen salanimen Vasara. Hän ehti kumouspuuhien ohessa käydä polyteknistä opistoa, mutta ensi sijassa toimitti Pravdaa. Vallankumouksen jälkeen Mototov sitoutui Staliniin (eli Teräksiseen) nousten 1926 politbyrooseen. Mototov toimi 1930-1941 kansankomissaarien neuvoston puheenjohtajana eli pääministerinä. Tämän rinnalla hän tuli 1938 ulkoministeriksi osallistuen pian etupiirisopimukseen Saksan kanssa sekä talvisodan neuvotteluihin. Hitlerin hän tapasi Berliinissä marraskuussa 1940. Ura huipentui osallistumiseen "kolmen suuren" konferensseihin Stalinin varjona. Polina-puolison juutalaisuus aiheutti sitten ongelmia, mutta Molotov ei häiriintynyt vaimonsa leirituomiosta. Ulkoministerin virka meni kuitenkin vuosiksi 1949-1953. Stalinin kuoltua Molotov palasi uuteen johtoryhmään, mutta kukistui 1957osallistuttuaan Nikita Hrustsevin vastaiseen oppositioon. Molotov oli vielä suurlähettiläänä Mongoliassa sekä Kansainvälisessä atomijärjestössä ja erotettiin 1962 puolueestakin, mutta rehabilitoitiin ennen kuolemaansa. Hän ei katunut koskaan mitään.
JUUSTILASSA oli paikalla runsaasti tk-miehiä, jotka ikuistivat valtuuskunnan sekä valokuviin että filmille.	SUOMEN rauhanvaltuuskunta: ministeri Hynninen, jalkaväenkenraali Walden, vuorineuvos Grönblom, ministeri Hackzell, tohtori Castren, jalkaväenkenraali Heinrichs, majuri Enckell ja kenraaliluutnantti Enckell.
jatkoa edelliseltä sivulta. Hän saattoi aavistella suomalaisten ja saksalaisten sopineen salaa vetäytymisestä taisteluitta. Välipuhe "syysmanöö-vereistä" paljastui kuitenkin vasta 1970-luvulla. Isäni lienee viestiupseerina tuntenut asian, mutta vei tiedon mukanaan hautaan. Tilannetta selkeytti Saksan yritys vallata 15. syyskuuta Suursaari. Suomalaiset torjuivat - punalentäjien tuella! - maihinnousun ja tapahtuma käänsi mielialoja Saksaa vastaan. Kremlin painostus johti sitten Tornion maihinnousuun 30. syyskuuta eli "syysmanöö-verien" loppumiseen. RAUHANEHDOT saneltiin suomalaisten onnistuessa saamaan vain muutamia teknisiä myönnytyksiä. Pohjana oli odotetusti talvisodan rauha rajoineen sekä huhtikuun 1944 rauhan-tarjous. Sitä kiristettiin kuitenkin merkittävästi: Hangon vuokraamisesta luovuttiin, mutta sen sijaan oli Helsingin länsipuolelta vuokrattava laaja Porkkalan alue 50 vuodeksi. Sieltä pystyi ampumaan raskaalla tykistöllä Suomen pääkaupunkiin. Petsamosta oli luovuttava. (Keväällä Hanko olisi saatu vastapainona ilman Porkkalan luovuttamista.) Suomen armeija oli supistettava rauhan ajan mittoihin joulukuuhun 1944 mennessä. "Fasisminluontoiset" järjestöt oli lakkautettava. Muun muassa IKL:n ja AKS:n ohella tämä tarkoitti suojeluskuntia ja Lotta-Svärdiä. Kommunistien toiminta oli sallittava ja poliittiset vangit vapautettava. Sotarikolliset oli tuomittava. Todellisten sotarikollisten ohella tämä tuli tarkoittamaan "sotasyyllisiä" poliitikkoja. Lisäksi oli liittoutuneiden käyttöön annettava sodan ajaksi lentokenttiä ja satamia. Suomeen asetettiin valvontakomissio. SANELUN loppuvaiheessa Molotov käytti jälleen uhkavaatimusta: välirauha oli allekirjoitettava 19. syyskuuta 1944 kello 12 mennessä tai puna-armeija hyökkäisi. Suomalaisten huomautukset eduskunnan perustuslaillisesta roolista ohitettiin. Eduskunta kutsuttiin kiireesti koolle 19. syyskuuta aamuksi kello 06. Hallitus oli sitä ennen kello 03 hyväksynyt rauhanehdot kolmen maalaisliittolaisen äänestäessä vastaan. Eduskunnassa vain J.O. Ikola (kok, "Vaasan-Jaakkoo") vastusti puheessaan rauhanehtoja. Vastaehdotusta ei tehty, joten välirauha hyväksyttiin yksimielisesti. Aikaa oli kulunut kuitenkin jo niin paljon - myös viestitykseen - että valtuuskunta oli allekirjoittanut välirauhansopimuksen Moskovassa omin valtuuksin. Vt. pääministeri Ernst von Born (r.) esitteli sen kansalaisille radiossa. Suomi siirtyi uuteen aikakauteen, jota on kutsuttu "toiseksi tasavallaksi".