|
|
 |
|
| PUNA-ARMEIJA oli vallannut Viipurin laaditun käsikirjoituksen mukaisesti kymmenessä päivässä suurhyökkäyksen alkamisesta. Karjalan lukko oli murtunut ylivoiman edessä lähes taistelutta. Neuvostoliiton sodanjohto Stavka sekä Leningradin Rintaman esikunta olivat varmoja, että suomalaisten vastarinta oli tuolloin lopullisesti murrettu. Venäläiset uskoivat, että edessä olisi enää lähinnä takaa-ajo. Uudeksi tavoitteeksi asetettiin Imatran-Lappeenrannan tasa, jossa kuviteltiin oltavan jo viikon kuluttua. Uskomukset tyssäsivät lyhyeen. Suomalaiset pureutuivat sitkeästi Viipurin länsirannalle ja pysäyttivät vihollisen Kivisillansalmessa. Samoin kävi Viipurin koillispuolella Talissa. Näin 21. Armeijan komentaja, kenraalieversti Dmitri Gusev joutui kokoamaan joukkonsa uudelleen. Samaan aikaan, kun puna-armeija valmistautui uuteen suurhyökkäykseen, kenraaliluutnantti Ivan Alfro-jovin 109. Armeijakunta yritti luoda Talin alueella mahdollisimman laajan sillanpään sitä varten. |
|
