Rosberg eka voittoKeke Rosberg on ottanut uransa ensimmäisen GP-voiton Dijonin radalla 1982 kekeä

Suomen autourheilu on saanut kaikkien aikojen menestyksensä. Saman tien voi sanoa, ettei Suomen koko urheilu pysty esittämään mitään vastaavaa yksilötasolla. Keijo Rosbergin maailmanmestaruuden rinnalla on muista lajeista lähdettävä nostamaan milteipä koko olympiajoukkueen yhteispanosta niinkin kaukaa kuin Berliinin kisoista 1936. Formula ykkösten MM-titteli huomataan maailman joka kolkalla, sielläkin, missä yleisurheilu ei tippaakaan kiinnosta eikä hiihtäjistä ole ikinä kuultukaan.» Näin hehkutettiin Keke Rosbergin historiallista MM-titteliä Autoliiton pää-äänen-kannattajassa marraskuussa 1982. Samaan aikaan 20 suomalaista urheilutoimittajaa jätti menestyksekkään F1-kuskin kymmenen parhaan listan ulkopuolella Vuoden urheilija -äänestyksessä. Suomen Urheilulehden päätoimittaja Arto Teronen kutsui porukkaa »mustaksi tiuksi», ja heistä ryhdyttiin käyttämään nimitystä »hiihtoniilot». Yksi mustista lampaista oli juoksija-lehden sielu Tapio Pekola, joka latasi julkaisussaan täyslaidallisen kohti Suomen kansan villinnyttä formulahössötystä. Hän kuvaili Rosbergin olemusta »punkeroituvaksi»

Eikä nähnyt päättömällä autolla ajelulla olevan mitään yhteyttä urheiluun. Pekola katsoi maailmanmestaruuden tulleen kanssakilpailijoiden huonouden sekä Williams-tallin pätevien mekaanikkojen ansiosta. Pekolalla ei riittänyt ymmärrystä oman tiensä kulkijalle, joka oli ajanut vuosia muissa luokissa ja saanut lopulta tallipaikan F1:iin kaudeksi 1978. Rosberg joutui ajamaan kolme vuotta autoilla, jotka eivät olleet kilpailukykyisiä kärkitallien ajopelien kanssa. Rosbergin karsiuduttua kesällä 1980 Monacon GP:stä, Linnanmäen Uudessa iloisessa teatterissa kuultiin ilkkuvat säkeet, jotka oli riimitellyt Jukka Virtanen. Vielä nytkin, nytkin, nytkin, nytkin, vielä nytkin petti kytkin Rosbergin. Keken menoa oon aina epäillytkin, formulasta liian paljon odotin.

SUOMALAISET olivat tottuneet kultamitaleihin ja mestaruuksiin. Keskeyttäminen ei kuulunut sinivalkoiseen urheiluaatokseen. Se miellettiin periksi antamiseksi, mikä oli paha synti kestävyysjuoksussa tai hiihdossa eli lajeissa, joissa pärjääminen oli osoitus kansakunnan elinvoimaisuudesta ja suomalaisen sisukkuuden voimannäyte. Kaudella 1981 Rosberg keskeytti viidessä F1-osakilpailussa ja karsiutui neljä kertaa aika-ajoissa.
Hymy-lehti teilasi hänet roskakuskiksi, ja toimittajien käyttämät nimitykset »keskeyttäjä-Keke» tai »selittäjä-Keke» saivat torikansan nauramaan Rosbergin pyristelylle isompien tallien puristuksessa.

Kuljettaja yritti valistaa ihmisiä autonsa haavoittuvuudesta: vaihteenvalitsimen murtuminen, polttoainepumpun rikkoontuminen, moottorin hajoaminen tai takapyörän ripustuksen pultin katkeaminen. Autourheilun ammattilaiset ymmärsivät, mistä Rosberg puhui, mutta toimittajat ja suuri yleisö kieltäytyivät uskomasta kuulemaansa. Miksi Rosberg oli kotimaassaan väärinymmärretty nero, jota pilkattiin säälimättä niin lehtien palstoilla kuin television viihdeohjelmissa? Urheiluhistorian tutkija Kalervo Ilmanen muistuttaa formula ykkösten asemasta suomalaisessa urheiluperinteessä I970-luvulla.
»Sitä ei arvotettu kilpailumuotona, mutta lisäksi se oli alhaalla moottoriurheilun sisäisessä luokittelussa», Ilmanen sanoo.
Hänen mukaansa esimerkiksi ralliautoilun ja motocrossin maine oli huomattavasti parempi niin toimittajien kuin urheilua seuraavien ihmisten silmissä. Formuloiden vähättely ei liittynyt vain suomalaiskuskiin, vaan ohueen lajikulttuuriin.

»Kekkosen Suomessa elettiin ilmapiirissä, jossa formuloissa menestyminen ei olisi tuonut samanlaista sankarin asemaa kuin perinnelajeissa menestyminen», Ilmanen arvioi aikakautta, jolloin iso osa suomalaisista körötteli Ladalla. Hänen mielestään tilanne muuttui vasta 1990-luvulla, jolloin uusliberalismin nousu, globalisaatio ja urheilun viihteellistyminen nostivat formula ykköset marginaalilajista seuratuimpien lajien joukkoon. »Raha alkoi määrittää urheilijan ja urheilulajin arvon, ja silloin F1:stä tuli kukkulan kuningas.» Aivan toisin oli asian laita joulukuussa 1973, jolloin Keijo Rosberg oli juuri saanut ensimmäisen ammattilaissopimuksensa saksalaiseen Kaimann-talliin. Muutama päivä myöhemmin valtioneuvosto päätti kieltää kaiken moottoriurheilun Suomessa reaktiona öljyn hinnan nelinkertaistumiseen. Protestiksi Vauhdin Maailman numeron 1/1974 kansi oli täysin musta. Vaikka Rosberg kilpaili pääosin ulkomailla, hänellä oli suomalaisia sponsoreita, jotka halusivat näkyvyyttä. Rosberg tajusi tukijoiden ahdingon ja marssi Helsingin Sanomien toimitukseen vaatien lehteen juttua, jossa tuomitaan hallituksen päätös. Rosberg toimi itse useammankin autourheilulehden avustajana vuodesta 1971 lähtien ja oppi tiedotusvälineiden toimintalogiikan. Myös Lars Rosberg ymmärsi julkisuuden merkityksen ja auttoi poikaansa »markkinointiviestinnässä». Perhe oli palkannut jo 1972 tiedottajan, Håkan Lindbergin, auttamaan Keke Rosberg -brändin rakentamisessa.

Prost ja kekeAlain Prost (vas.) ja Keke Rosberg vaihtoivat kuulumisia radan varrella. Keke Rosberg ajoi Williamsilla vuosina 1982-1985. keke
Keke Rosberg ei arastellut mainostaa eri tuotteita urallaan.

»Keke teki töitä uransa puolesta enemmän ja monipuolisemmin kuin ainoakaan suomalainen autourheilija», lajiin perehtynyt toimittaja Juhani Melart on sanonut. Ura maailmalla eteni suunnitelmallisesti, kuten Keke itse totesi isälleen lähettämissä viesteissä. »Kielitaitoni kohentui, ja opin vieraskielisen ammattisanaston. Tunsin perusteellisesti vapautuneeni kotimaan pienistä ympyröistä.»

ÖLJYKRIISIN hellitettyä Rosberg saattoi hengittää vapaammin ja jatkaa uraansa kohti suurta unelmaa eli autourheilun kuninkuusluokkaa. Toisaalta Rosbergin hengitys haisi pahalta. Eläinlääkärin poika valmistui ylioppilaaksi keväällä 1968, ja Iisalmessa lakkiaisia vietettiin tupakansavun keskellä. Nuorukainen jäi nikotiinikoukkuun. Tupakkayhtiöt olivat autourheilun tärkeimpiä tukijoita, ja kuskien keskuudessa kessuttelu oli arkipäivää. Rosberg esiintyi julkisuudessa usein savuke suupielessä, mikä raivostutti puritaanisia urheilun ystäviä. Tupakan mainonta kiellettiin Suomessa 1978, minkä jälkeen Rosbergin sauhutteluja hänen ajokkiaan koristaneet tupakkamainokset ärsyttivät entistä enemmän terveiden elintapojen nimiin vannoneita urheiluihmisiä.
Kuljettaja pysyi tyynen rauhallisena eikä antanut kotimaasta kuuluvien moraalisten älähdysten haitata liiketoimiaan. Rosbergin perheellä ei ollut miljoonaomaisuutta, jolla pojalle olisi pystytty ostamaan tallipaikka, joten Keke joutui etsimään rahoitusta sieltä, mistä sitä oli saatavissa. Ja senkin hän teki avoimesti ilmoittaen, että ajamisen lisäksi häntä on aina kiinnostanut lajin bisnespuoli.

F1-asiantuntija Jukka Mildh työskenteli pitkään Keke Rosbergin palveluksessa ja tuntee lajin lainalaisuudet. »Suomessa ei käsitetty, että autourheilussa kuskin palkka ei koostu vain palkintorahoista, vaan tuloja on hankittava muistakin lähteistä», Mildh sanoo. Kuskin kotimaassa tämä ei mennyt kalloon. Vuoden urheilija -äänestyksen jälkeen 1982 pakinoitsija Origo leukaili Helsingin Sanomissa valinnan helpottuneen olennaisesti, kun se voidaan jatkossa »tehdä suoraan tulojen mukaan». Kynäilijän mukaan Rosbergin saama tunnustus tarkoitti sitä, että »vaurastuminen on hyväksytty urheilulajien joukkoon».

Autoilija-Rosberg saattoi hymyillä viiksiensä takaa näille panetteleville lausunnoille, koska julkinen keskustelu piti hänet julkisuudessa. Keke oli luvannut sponsoreilleen näkyvyyttä radoilla ja lehtien palstoilla, mikä oli uutta amatööri-ideaalin nimeen vannoneessa härmäläisessä urheiluelämässä. Rosbergista tuli ensimmäinen Vuoden urheilijaksi valittu ammattiurheilija. Kokeneen autourheilukirjoittajan Lasse Erolan mukaan hän oli ylipäätään ensimmäinen puhdasverinen suomalainen ammattiurheilija. Gunnar Bärlund oli nyrkkeilyt taalakehissä 1930-40-luvuilla, mutta iskemällä saaduilla tuloilla ei elätetty perhettä. Tässä suhteessa Rosberg oli ehdoton: hän jätti vuonna 1974 työnsä atk-suunnittelijana ja erosi Pirjo-vaimostaan panostaessaan kaiken kilpaa ajamiseen. Keskiluokkainen elämä Vantaalla Ali-Keravan kodissa päättyi: alkoi seikkailu, jollaiseen kukaan suomalaisurheilija ei ollut aikaisemmin uskaltautunut. Formula ykkösten toimintalogiikka oli suomalaisille erittäin vierasta 1970-luvulla. Lajin historiaa selvittänyt Juha Kärkkäisen mukaan »lajista ei ymmärretty mitään».

»Vähän sama kuin ihmeteltäisiin, miksi pelinrakentaja ei tee pisteitä amerikkalaisessa jalkapallossa», Kärkkäinen vertaa. Vuonna 2018 Sauber-tallin voittoa olisi pidetty ihmeenä, mutta 40 vuotta aikaisemmin ei tajuttu, ettei Rosberg voinut voittaa jämä-tallin autolla. Olen vihdoin päässyt (syvästi vihaamani) kuntoilun pariin, Päivittäiseen ohjelmaani kuuluu joko tennistä tai itseni hengästyttäminen kuntoradalla. »Harva tajusi formula ykkösten olevan joukkuelaji», Kärkkäinen sanoo ja muistuttaa muidenkin kuljettajien keskeyttäneen melko usein tuohon aikaan. Rosberg oli tallikaveriaan Emerson Fittipaldia nopeampi kaudella 1980, mutta edes kaksinkertaisen maailmanmestarin lyöminen ei avannut silmiä Suomessa.

painike