Alén kaatoi Opelinsa, mutta vuotta myöhemmin hän venyi Volvollaan komeasti kolmanneksi. Kahta vuotta myöhemmin hän oli Suurajoissa jo toinen sekä kauden päättäneessä Britannian RAC-rallissa kolmas. Kyyti varsinkin Volvon 142- ja 242-sarjalaisilla oli niin vakuuttavaa, että kaudeksi 1975 suomalainen sai tehtyä sopimuksen Fiat-konsernin kanssa. Sen jälkeen Alen ajoi konsernin erimerkkisillä autoilla pitkälle I980-luvun loppuun asti. Alén kaasutteli uransa ensimmäisen MM-voiton Portugalissa 1975, ja kolme vuotta myöhemmin hän juhli kuljettajien epävirallista maailmanmestaruutta, kun hänet kruunattiin FIA-cupin ykköseksi. Vuonna 1979 perustetussa virallisessa MM-sarjassa Alen hurjasteli milloin Lancian Stratos-mallilla, milloin Fiatilla. Uransa viimeiset MM-osakilpailut Alen ja hänen kartturinsa <B>Ilkka Kivimäki ajoivat Subarulla 1993. »Markun matkaa sävytti se, että hän lähti useimmiten altavastaajana ralleihin. Volvo ei ollut kisojen tehokkain auto, eivätkä monet muutkaan hänen vehkeistään sen jälkeen. Markku kuitenkin pärjäsi - siis jopa kaksi-vetoisilla nelivetoisia vastaan», Jouhki sanoo. »Kun Lancian nelivetoinen Delta I980-luvun puolivälissä valmistui, se oli ehdottomasti hyvä auto, mutta ei sekään ollut MM-sarjan kärkipelejä. Markku ajoi voittoja, koska hän oli niin pirun taitava kuski.» LEGENDA alkoi syntyä rivakasti, kiitos aggressiivisen ajotyylin. Alén on myöhemmin sanonut, ettei koskaan kiintynyt autoihinsa, vaan ne olivat hänelle pelkkiä työkaluja. Siksi hän ei myöskään säästellyt niitä. Kaatoja nähtiin, rajumpiakin ulosajoja. Keskeyttämisiä tapahtui myös muista syistä. Varsinkin 1970-luvulla ralliautot olivat selvästi herkempiä ajaa kuin kuluvalla vuosikymmenellä. Vaikka Alén kävi välillä ojassa, yleisö oli jo hurmaantunut karkkilalaisen vauhdista. Tulisieluinen taistelija tunnettiin siitä, että hän ampaisi kisoihin niin sanotusti lappu Iattiassa ensimmäisestä erikoiskokeesta lähtien.

Hän ei halunnut jättää mitään sattuman varaan. »Jos et ole itsevarma, on parempi pysyä sängyssä», Alén sanoi Ilta-Sanomien haastattelussa heinäkuussa 2018. Rallin kaksinkertaisen maailmanmestarin Marcus Grönholmin mukaan Alén oli kuski, jolta ei loppunut koskaan kantti kesken. »Jotkut Alénin pohja-ajoista olivat suorastaan uskomattomia», Grönholm kertoo. »Kova se oli vetämään. Alén oli tavallaan esikuva meille kaikille myöhempien aikojen kuskeille.» »Maximum attack» -lempinimen Alén kertoi saaneensa Portugalin rallissa 1974-Englantia taitamaton sähköjänis tyytyi usein erikoiskokeiden jälkeisissä haastatteluissa toteamaan vain nuo kaksi sanaa: täysillä mennään. »Ajoin (Portugalissa) sumussa ja sateessa hirveän pätkäajan. Tiimistä kysyttiin radiolla, miten meni. Ei ollut oikein kielet hanskassa ja vastasin, että maximum attack», Alén sanoi IS:n haastattelussa. Jouhki muistaa, miten ennen erikoiskokeiden alkua Alénin kädet tärisivät kuin vanhan pesukoneen rumpu. Starttihetkillä pohja-aika spesialisti ei pystynyt peittelemään jännitystään. »Välillä tuntui siltä, että eihän Markku millään pysty ajamaan pätkiä. Kädet tärisivät pätkien alussa siinä määrin, että ohjaaminenkin oli vaikeaa», Jouhki tietää. »Jotenkin se jännitys sitten pian erikoiskokeiden alettua laantui - ja sitten mentiin.» Suomen MM-rallissa ajettava Ouninpohjan erikoiskoe on yksi klassisista pikiksistä. Kun ralliajajilta kysytään suosikkierikoiskoetta, Jyväskylästä 80 kilometriä lounaaseen sijaitseva Ouninpohja nousee usein ykköseksi. Legendaarista ek:ta on ajettu Jyväskylän suurajoissa jo vuodesta 1962.

Rekkahommissa Portugalissa 2006. ja Alpe D'Huezin jääratakisoissa Ranskassa 1998.

»Ouninpohja on miesten pätkä, se ei oo pojille tehty», Alén on sanonut. Takavuosikymmeninä suurin osa Suomessa ajetuista ralleista oli »pimeitä», eli ne ajettiin ilman nuotteja. Näin mentiin erityisesti vielä 1970-luvun alkupuolella, mikä selittää pitkälti Alenin ajotaitojen kehittymistä. Kun ei ollut karttaa apuna, kuskien silmä harjaantui tiestöjen lukemisessa. »Kuskien reaktiokyky parani, kun piti painaa sokkona. Toki myös virheidenkin määrä kasvoi», rallin tähtikartalle muun muassa Juha Kankkusen, Tommi Mäkisen ja Jari-Matti Latvalan siivittänyt Jouhki alleviivaa. Vuoden 1986 Jyväskylän MM-rallissa Alén paahtoi turvallisessa johdossa kohti voittoa B-ryhmän Lancia Delta S4:llä, mutta kaatoi ajokkinsa Rapsulan pikataipaleella. Alénin kaverit seisoivat katsomossa. »Mulla oli kaverit katsomassa, pystynkö vetämään sen kurvin täysillä vitosvaihteella B -ryhmäläisellä. Selätin. Tuli syöksyä pomolta», Alen kertoo. »Olin lopulta kolmas, mutta kaatoon meni todennäköisesti Lancian merkkimestaruus ja ehkä omakin mestaruus.» Samaisena vuotena Alén näki läheltä lajin varjopuolen. Kuolema vaanii kuskeja ralleissa, ja tällä kertaa se otti pihteihinsä Alénin tallitoverit Henri Toivosen ja Sergio Creston. He kuolivat ulosajossa Korsikan rallissa auton liekehdittyä poroksi. Myös Alén on usein itsekin ollut loukkaantua pahasti ulosajoissa. Tästä päästään puolisujuvasti siihen teemaan, miksei hän voittanut virallisia titteleitä sen enempää. Alén oli tietyllä tapaa luonteensa vanki. Periksi antamattomuutta piisasi, mutta lyhytjännitteisyys nousi esiin enemmän kuin muutamilla muilla huippukuskeilla, kuten esimerkiksi neljä MM-kultaa voittaneella Kankkusella. Yksittäisillä pätkilläkin vain voitto kelpasi. »Juha malttoi hieman enemmän kuin Markku. Siinä se ero pitkälti oli», Jouhki linjaa. »Vaikea Markun ajamisesta on muita heikkouksia hakea. Ei niitä ollut. Hänellä oli vahva sorasilmä, ja sitä kautta hän alkoi piirtyä supertähdeksi. Karisman syntymiseen vaadittiin kuitenkin paljon muutakin - juuri sitä Markulle ominaista, persoonallista eläväisyyttä. Sitä omaleimaista puhetyyliä.» VUODEN 1991 RAC-rallissa Alén, Jouhki ja Mäkinen olivat eräänä pimeänä iltana huolto-alueella ronklaamassa vielä autojaan. Alén ajoi Subarulla, lajin nouseva tähti Mäkinen Mazdalla.