»Yksi tuli mun perään ja toista ei kiinnosta ralli lainkaan», Alén sanoi IS:lle. Andrein mukaan isä jäi hänelle nuorena »täysin pimentoon», koska tämä matkusti 300 päivää vuodessa. Äiti Marianne vastasi pitkälti poikien arjesta. »Koska faija oli aina poissa, hänestä tuli myyttinen hahmo, josta puhuin pikkuveljeni Antonin kanssa taukoamatta ja jota odotin aina kotiin. Kun isä sitten oli kotona, oli kuin joulupukki olisi ollut paikalla. Silloin hän keskittyi täydellisesti meihin lapsiin. Hänellä oli tiukka kuri, ja hän opetti minulle käytöstavat», Andrei kertoi.

PALJON huikeita pohja-aikoja, paljon värikkäitä tarinoita. Sitten oli kuitenkin vielä se yksi tapaus, joka seuraa Alenia hautaan asti.
Alen ehti vuonna 1986 olla kymmenen päivää maailmanmestari kunnes mestariksi kruunattiinkin Kankkunen. Päätös juonsi San Remo -ralliin, jossa Peugeot-tallin autojen helmoja pidettiin sääntöjen vastaisina. Peugeotit, jolla Kankkunenkin ajoi, hylättiin kesken kisan ja Alén junailtiin Lancian tallimääräyksellä voittajaksi. Kauden päätyttyä San Remon kisalta vietiin kuitenkin MM-arvo.

Samalla katosivat Alenin MM-pisteet San Remosta ja mestaruus valui käsistä. »Taistelimme Juhan kanssa täysillä mestaruudesta kauden viimeisessä kisassa USA:n Olympus-rallissa. Ajoimme sumussa jäisillä ja kuraisilla teillä varmasti kovinta vauhtia, mitä B-ryhmäläisillä on menty koskaan. Otimme hirveitä riskejä. Voitin kisan ja mestaruuden. Sitten tuli se päätös kauden jälkeen», Alén on muistellut.

»Silloin kävin kuumana, mutta en enää. Tiedän, mitä on olla maailmanmestari. Ja onneksi olen hengissä.»
Rallin Hall of Fameen valittu Alén on vakuutellut, ettei lähtisi enää rallipelien rattiin. Tästä ajattelin puhua legendan kanssa seuraavan puhelumme aikana, joka koittikin pian. Päätarkoituksena oli kuitenkin houkutella miestäjälleen syvempään ja nostalgiseen haastatteluun. Ajattelin, josko jo tärppäisi.