Myös MM-sarjassa tapahtui. Daytonan 24 tunnin ajoissa Argentiinassa rääkätty Porschen kolmelitrainen moottori antoi periksi, mutta Sebringin 12 tunnin kisassa Laine ja Van Lennep olivat kiinni kolmossijassa ennen kuin suoritus meni pilalle vaihdelaatikkovian takia. Heti vapun jälkeen ajettiin Italian vaativassa Targa Floriossa. Van Lennep on muistellut ajoparinsa otteita Sisilian kivisillä teillä näin: »Laineelta puhkesi eturengas 15 kilometriä ennen varikkopistettä. Me kuskit tiesimme, että lujaa ajettaessa Porsche 908 liikkuu kolmellakin pyörällä. Suorat Hasse ajoi 250 kilometriä tunnissa, mutta mutkat toiseen suuntaan hän joutui menemään pelkän pyörän rummun varassa ennen kuin pääsi varikolle.» Laine ajoi parin Targa Floriossa lopulta neljänneksi tehdas-Porschejen ja Ferrarien perään mutta ennen italialaisten rakastamia Alfa Romeoita. Kahi vahvistaa Van Lennepin tarinan kolmella pyörällä kaahaamisesta. Ihmeteosta reilun kolmen viikon päästä Hans Laine oli jo poissa. MITÄ Nürburgringillä tapahtui 30. kesäkuuta 1970? Tarinoita traagisista tapahtumista elää, mutta osa niistä on liioittelua. Varmaa on se, että turma tapahtui radan pohjoisosassa sijaitsevalla Dottinger Höhe-suoralla. Suorat Hasse ajoi 250 kilometriä tunnissa, mutta mutkat toiseen suuntaan hän joutui menemään pelkän pyörän rummun varassa ennen kuin pääsi varikolle. Sen alkuvaiheissa sijaitsevalla pahamaineisella nyppylällä, Laineen kiihdyttäessä, auto nousi ilmaan, kääntyi väärin päin, pyöri sen jälkeen useita kertoja ympäri, syttyi tuleen ja hajosi. Pelastuslaitoksen väitettiin saapuneen onnettomuuspaikalle tuskallisen hitaasti, mutta silminnäkijöiden mukaan mitään ei ollut tehtävissä. Myös puheet siitä, että Laine olisi yrittänyt päästä ulos tuleen syttyneestä autostaan, ovat värittyneitä vuosien varrella eivätkä pidä turmasta jääneiden dokumenttien mukaan paikkansa. Saksalainen kilpailija Franz Pesch totesi heti tuoreeltaan uutistoimisto UPI:lle, että näky onnettomuuspaikalla oli lohduton. »Hiljensin vauhtia ja ajoin turmapaikalle.

Auto oli radalla ylösalaisin ja yhtenä tulimerenä. Suomalaisajaja oli loukussa autossaan, eikä kukaan voinut auttaa häntä.» Paikalle pysähtyi samalla hetkellä sveitsiläinen Claude Haldi, joka syöksyi kahden toimitsijan kanssa kääntämään Laineen autoa. »Emme onnistuneet siinä. Porsche oli niin kuuma, että poltin käteni. Muutama sekunti myöhemmin auto oli palava pätsi», Haldi sanoi. ONNETTOMUUSPAIKKA oli pahamaineinen jo ennen Laineen onnettomuutta, sillä ranskalainen Henri Grandsire ajoi ulos samassa paikassa vuoden 1968 kisan harjoituksissa Alpine A220:llaan. Myös silloin hänen autonsa nousi nyppylässä ilmaan, pyörähti ympäri ja eteni katollaan melkein sata metriä ennen kuin pysähtyi. Grandsire saatiin pelastettua romusta sillä kertaa hengissä. Hän selvisi turmasta ilman vakavia vammoja. Laineelle kävi huonommin, sillä Kahin mukaan suomalaiskuski menehtyi saman tien, kun hänen autonsa paiskautui väärin päin rataan täydessä vauhdissa. Tapauksen kuolinsyytutkimukseen tutustunut Kahi on varma siitä, että mukana oli huonoa tuuriakin. »Van Lennepin harjoitusvuorolla auton etuspoileri oli hajonnut vasemmasta etusiivestä, kun kulma oli osunut radalla johonkin. Se piti korjata, mutta hollantilaisen tullessa

Ylhäällä Hans Laine Keimolan radalla vuonna syyskuussa 1968 ja vasemmalla isommissa ympyröissä Monte Carlossa samana vuonna.

varikolle Porschen mekaanikot olivat muualla töissä. Kun Hasse hyppäsi yllättäen autoon ja lähti sillä vielä radalle, hajonnut spoileri oli ehditty irroittaa, mutta uusi oli jäänyt asentamatta koriin. Nyppylällä vastatuuli pääsi sitten auton alle ja nosti sen kohtalokkaasti ilmaan», Kahi toteaa. Nürburgring oli vaatinut taas yhden uhrin. HANS LAINE haudattiin Espoon vanhan kirkon hautausmaalle viikko Nürburgringin onnettomuudesta. Lesken ja pienen tyttären lisäksi surijoita oli paikalla iso joukko, muun muassa Van Lennep sekä saksalaisia kuskeja. Kahi oli joutunut ilmoittamaan suru-uutiset omaisille heti onnettomuuspäivänä. Puheluaan Holger Laineelle tämän pojan poismenosta kilpa-auton ratissa Kahi muistelee »raskaimpana hetkenä» urallaan. Myös Laineen kilpakumppanit olivat järkyttyneitä pidetyn kuskin kohtalosta. Leo Kinnunen, joka oli juuri poistumassa Nürburgringin radalta suru-uutisen saavuttua varikolle, purskahti saman tien itkuun. Myös voittoisasta Meksikon rallista palanneet Hannu Mikkola ja Rauno Aaltonen eivät peittäneet apeuttaan kansainvälisen lehdistön edessä Lontoossa. Mikäli Laine olisi ajanut onnellisempien tähtien alla, hänestä olisi tullut melkoisella varmuudella ensimmäinen suomalaiskuski formula ykkösissä. Esimerkiksi Van Lennepille kutsu ykkösiin kävi jo 1971. Tietä huipulle olisi helpottanut ajotaitojen lisäksi se, että Laine tuli toimeen erilaisten ihmisten kanssa ja pystyi kertomaan ajatuksistaan kotikielensä ruotsin lisäksi suomeksi, englanniksi sekä osittain saksaksikin. Kahin sanoin: »Hassella oli luonteen lisäksi erilaista taitoa. Hän oli valoisa ja ystävällinen persoona, joka osasi toimia eri tilanteissa rennosti, vaikka suhtautui samaan aikaan vakavasti autourheiluun. Hän oli aika erilainen ihminen kuin moni muu niihin aikoihin rata- ja ralli-piireissä.» Laineen hyvästeiksi jäivät sanat, jotka hän lausui ennen Sebringin 12 tunnin ajoja tammikuussa 1970. »Kilpa-ajajalla ei ole aikaa pelätä. On vain ajettava niin lujaa kuin voi.» Lähteet: Helsingin Sanomat, Ilta-Sanomat, Johnny Tipler: Porsche Carrera - The Air-Cooled Erä 1953-1998, vanhat lehtileikkeet Saksasta ja Ranskasta.

Hans Laineen viimeinen matka: saattajina arkun vasemmalla puolella Heikki Liedes, Timo Mäkinen, Gijs van Lennep, Henry Laine ja oikealla Ilkka Repo, Hannu Mikkola, Hannu Kahi ja Holger Laine.