koko ajan kröhä päällä. Ajattelin, että on pakko lopettaa.» Takavuosina tupakointi oli yksi Salosen tavaramerkeistä. I980-luvulla japanilaistalli Datsunin autolla Argentiinan rallissa ajaessaan Salonen sai päähänsä imaista »kunto-kääryleen» kesken erikoiskokeen. Kaasu oli pohjassa ja Salonen ohjasi autoa yhdellä kädellä. Sitten tuli kurvi, jossa Löysän oli pakko tarttua kaksin käsin rattiin. »Mutkassa oli japanilainen filmiryhmä. He olivat nähneet paljon vaivaa päästäkseen siihen kohtaan. Katsoivat innokkaana, että nyt tulee pirulauta hienoa matskua.» Mutta. Kuvamateriaalia ei voinut käyttää, koska Salosella oli tupakka huulilla. »Huutoahan siitä sitten vaan tuli», Salonen hihittää. Peugeotin entisellä tallipäälliköllä ja Kansainvälisen autoliiton FIA:n nykyisellä puheenjohtajalla Jean Todilla oli tapana putsata Salosen »Pösön» jarrujen ilmanottoaukko-ja tupakannatsoista huoltotauoilla. »Torui se kerran, että joskus sinä vielä poltat tämän auton jämilläsi.» »Enhän minä natsoja tahallani ilmanotto-aukkoihin viskonut, mutta usein ne sinne päätyivät, kun niitä ikkunasta heitteli.» Röökiä paloi ja baaritiskilläkin tuli harjoittelun ja nuotituksen lomassa notkuttua. Joskus pelkkä Salosen laiskanpulskea olemus vei kilpakumppanin pois tolaltaan. Esimerkiksi pedantti saksalaiskuljettaja, kaksinkertainen maailmanmestari Walter Röhrl katseli Salosen touhuja ihmetellen - jopa paheksuen. »Valtteri> on tosikko.» SALOSELLE hampaiden kiristely oli tuntematon käsite. Hän oli luonnonlahjakkuus, joka takoi taululle mykistäviä aikoja silloin kun »fiilinki» oli rento. Ilmaiseksi Salonen ei saanut mitään. Hän harjoitteli ajamista 7-vuotiaasta lähtien Riihimäellä järvien jäillä. »Lähdin mukaan isän pilkkireissuille. Poltin aina sillä aikaa tankillisen bensaa, kun isä sai ne kaksi ahventaan», Salonen kertoo. Salosen isä oli autokauppias, joten autoista ei ollut pulaa. Samalla kokemusta karttui erilaisista ajokeista, sillä isällä oli tapana ottaa kaupasta omaan käyttöönsä erityyppisiä autoja. Vuodet kuluivat, Timo varttui ja polttoainetankit tyhjenivät. Järven jäällä kehittyi ralliautoilijan tärkein ominaisuus - Salosen sanoin perstuntuma. »Pitää tuntea pienen pieni hetki ennen kuin auto lähtee luistamaan. Pidon raja täytyy ennakoida ja tehdä peliliikkeet tismalleen oikea -aikaisesti.» Salonen säväytti huipputuloksilla ensimmäisissä junioriluokan kilpailuissaan heti

ajokortin saatuaan. Hänen ensimmäinen kilpailunsa oli Hyvinkään Sveitsin talviralli vuonna 1970. Ajokkina hänellä oli vakiokuntoinen Datsun 1600 SSS. Salonen hankki isältään jo nuorukaisena autokaupan itselleen. Siinä samalla hän kilpaili kotimaan ralleissa. Maine kasvoi, kun hän pieksi pikkuruisella 1300-kuutioisella Mazdalla kuljettajia, jotka porhalsivat paljon tehokkaammilla laitteilla. Salosen Mazda oli lähes vakio. Silti moni oli Salosen vauhdin koettuaan varma, että auton suorituskyvyssä oli jotain poikkeuksellista. Osa epäili vilppiä. »Olihan niitä mussuttajia. Sanoin, että ostakaa pois, jos niin hemmetin hyvänä sitä pidätte. Taisin myydä kuusi samanlaista Mazdaa vuoden sisään.» Alitehoinen Mazda kouli Salosta ajajana. Liki joka paikkaan piti rynnätä kaasu pohjassa, tien jokainen sentti hyväksikäyttäen. Tämä siksi, koska pikku-Mazdalla huippuvauhdin kelaaminen takaisin jarrutusten jälkeen kesti ikuisuuden. Yhdessä vaiheessa Timo hankki Markku Alénin vanhan Volvon. Sen hän kaatoi perusteellisesti ja ajatus kalliin harrastuksen lopettamisesta kypsyi. Salonen päätti panostaa autokauppaan ja jättää rallit muille. Sitten tuli Suomen moottoriurheiluhistorian kenties tärkein vessareissu. Oli varaosamyyjien kokous Jyväskylän Laajavuoressa. Salonen ja Datsunin maahantuojan huoltopäällikkö Mikko Hakuni osuivat samaan aikaan vessaan. »Siinä loroteltiin Mikon kanssa. Hän sanoi, että Timo perkele, voisitko auttaa minua. Japanilaiset haluaisivat jonkun ajamaan Suurajoihin Datsunia. Lähtisitkö sinä?» Vessahätä koitui Saloselle onnenpotkuksi. »Vastasin muka tyynesti, että kyllähän minä voin Mikko sinua auttaa.» »Se oli kunnon kusi se. En ole sen jälkeen niin hyvällä käynytkään.» Salonen kaasutteli maahantuojan Datsunilla vuoden 1975 Suurajoissa kuudenneksi. Sen jälkeen hän ajoi maahantuojan tuella kotimaassa Datsunilla pari vuotta. Sitten kuvioihin astui Fiatin rallitalli. Markku Alen oli vakiinnuttanut asemansa Fiatilla ja italialaiset olivat udelleet tältä, kuka olisi seuraava kuljettajakyky Suomesta. Alenin vastaus tuli salamannopeasti: »Salonen!»