Kentin Prinssi Michael (ylemmässä kuvassa keskellä) ja jalkapallotähti Jimmy Greaves (alemmassa kuvassa) osallistuivat kilpailuun. Mikkola osallistui ruotsalaisen kartanlukijan Gunnar Palmin kanssa. Aaltosella oli kartturina britti Henry Liddon ja Mäkisellä belgialainen Gilbert Staepelaere. »Kävimme ennen kilpailua Mäkisen Timon kanssa Etelä-Amerikassa ajamassa puoliksi noin 10 000 kilometriä, jotta tiesimme vähän enemmän, mitä siellä on odotettavissa», Mikkola kertoo. NIIHIN AIKOIHIN Mikkolaa pidettiin erittäin nopeana, mutta myös turhan usein ulos ajavana kuljettajana. Hän oli kuitenkin jo voittanut Escortilla kahdesti Jyväskylän Suurajot ja myös Itävallan Alppirallin. »Siihen aikaan monet olivat sitä mieltä, että pystyn kyllä ajamaan nopeita kisoja, mutta kärsivällisyys ei riitä pitkissä kisoissa. Aika monet yrittivät painostaa Fordin tallipäällikköä <B>Stuart Turneria, ettei hän ottaisi minua, mutta hän piti päänsä», Mikkola muistelee. Reitti kulki Saksan ja Itävallan kautta Unkariin, Jugoslaviaan ja Bulgariaan. Sieltä siirryttiin Italian kautta Ranskaan, Espanjaan ja Portugaliin, jossa autot ajettiin Lissabonin satamassa olleeseen laivaan. Sen määränpäänä oli Rio de Janeiro. »Euroopan-osuudesta jäi mieleen, että Bulgariassa ja Jugoslaviassa tiet olivat tosi huonossa kunnossa. Muistan yhden kohdan, jossa silta kesti juuri ja juuri ylittämisen. Se oli kuitenkin vasta alkua», Mikkola kertoo. Kun kuljettajat olivat vielä Euroopassa, kärjessä oli ranskalaiskuljettaja René Trautmann Citroen DS 21:llä. Seitsemän kilpailu-päivää Euroopassa olivat vasta lämmittelyä. Paljon suurempia ja vaarallisempia haasteita oli tulossa Etelä-Amerikassa.

Osa kuljettajista valmistautui rallin jatkoosuuteen loikoilemalla Copacabanan rannalla, mutta todelliset ammattilaiset lähtivät treenaamaan. Mekaanikot pyrkivät tekemään kaiken mahdollisen varmistaakseen, että autot kestävät. Erikoiskokeita ajettiin hyvin syrjäisilläkin alueilla, ja niiltä saattoi olla jopa 800 kilometriä lähimpään huoltoon. Brasiliassa oli niihin aikoihin hyvin vähän asfaltoituja teitä. Kuljettajat lähtivät ajamaan Riosta kohti Buenos Airesia, ja välillä rankkasateet hidastivat etenemistä. Argentiinassa osa reittiin sisältyneistä teistä oli järkyttävässä kunnossa. Maan hallitus määräsi niitä nopeasti päällystettäviksi, jotta Argentiina ei saisi huonoa julkisuutta. Jotkut erikoiskokeet olivat niin pitkiä, että tavoiteajaksi asetettiin 11 tuntia. »Pisin erikoiskoe oli yli 900 kilometriä. Muistan vieläkin, että aikani oli 12 tuntia ja 21 minuuttia. Olin 16 minuuttia Aaltosta nopeampi», Mikkola muistelee.