Alun perin Mini-kuljettajat Mäkinen, Aaltonen ja Paddy Hopkirk ottivat kolmoisvoiton, ja neljänneksi sijoittui Lotus Cortinalla Roger Clark. Hylkäysten ansiosta voittajaksi saatiin ranskalaisauto Citroen, jota ajoi Pauli Toivonen.
»Vuoden 1965 joulukuussa, kun olin harjoittelemassa, erään hotellin ravintolapäällikkö tuli sanomaan, että on tapahtunut hirveitä, Hän kertoi, että Monte Carlo-rallin johtoryhmä oli ollut sunnuntailounaalla, ja he olivat muutamien konjakkilasillisten jälkeen päättäneet, että ranskalainen auto voittaa rallin. He olivat sanoneet, että ihan sama, montako muuta autoa on edellä, ne kaikki hylätään», Aaltonen muistelee.
Aaltonen soitti Englantiin. Hän pyysi tallia varmistamaan, että Minit ovat kilpailussa varmasti sääntöjen mukaiset. Kilpailun maaliintulon jälkeisenä aamuna kärkinelikko Mäkinen, Aaltonen, Hopkirk ja Clark pyydettiin kilpailutoimistoon. »Istuimme siellä ja ihmettelimme, että mitä nyt tapahtuu. Paikalle tuli mies mustassa silkkipuvussa hiukset föönattuina ja ilmoitti, että meidät kaikki on hylätty. Hopkirk kysyi, että miksi. Mies alkoi nauraa ja sanoi, että tiedätte kyllä syyn: teillä ei ole autoissanne keltaisia valoja.» Aaltonen pyysi puheenvuoron.
»Sanoin, että Geneven sopimuksen mukaan autoissa saa olla sellaiset valaistuslaitteet, jotka ovat rekisteröintimaan viranomaisten hyväksymiä. Se kaveri meni ihan punaiseksi ja lähti pois huoneesta,»
»Vartin päästä sama herra tuli uudestaan hyvin itsevarman oloisena ja sanoi, että teidät on diskattu, koska autoissanne raideväli on liian suuri, Hopkirk ihmetteli, ettei sellainen ole mahdollistaja pyysi, että mittaukset tehtäisiin uudelleen. Kaveri alkoi taas nauraa ja sanoi, että kuulkaa herra Hopkirk, se on turhaa, koska olette kuitenkin jo vaihtaneet ne osat.»
Tilanne muuttui jälleen, kun Aaltonen sanoi, ettei hän ole vielä hakenut autoaan pare ferme-alueelta, joten siihen ei ole voitu tehdä mitään muutoksia. »Se kaveri meni taas punaiseksi, ei vastannut mitään ja häipyi jälleen huoneesta. En ollut hakenut autoa, koska tiesin, mitä rallin johtoryhmä oli joulukuussa puhunut diskauksista.» »Sitten mies tuli vielä uudelleen ja ilmoitti, että autojenne valojärjestelmää ei voida hyväksyä. Meillä kaikilla oli englantilainen auto, ja kaikissa oli Englannin lain mukaiset valo järjestelmät, mutta he vaan päättivät, että meidät hylätään.»
 |
 Rauno Aaltonen kiitää Datsunillaan Safari-ralllssa 1972. |
»Todennäköisesti lahjakkuuteni olisi viitannut enemmän rata-ajon puolelle», Aaltonen arvioi. Hän on kuitenkin ollut sitä mieltä, että ratakilpailut muistuttavat sirkusta. »Sirkuksessahan kaikkein tärkeintä on pukeutuminen ja ulkoinen näyttävyys. Rallit tarjosivat ystävällisen ja miellyttävän ympäristön. Siksi olen halunnut ajaa ralleja, vaikka minulla olisi ollut mahdollisuus edetä Englannin kautta myös formuloihin.» »Rallissa on ollut sellaista yhteisöllisyyttä, jota olen arvostanut. Vastustajia rallissa ovat olleet sää ja kello.»
AALTOSTA on aina pidetty analyyttisenä ja älykkäänä kuljettajana. Saksassa hän sai lempinimen »ralliprofessori», Aaltonen perusti oman ajokoulun jo 1970-luvun alussa. Hän alkoi kehittää myös BMW:n ajokoulutusjärjestelmää ja on saanut Saksassa tunnustuspalkinnon liikenneturvallisuuden edistämisestä. Aaltoselta on myös ilmestynyt ajotekniikasta kertova saksankielinen kirja Revolution am Steuer (Vallankumous ratin takana), jota oli muutamia vuosia sitten myyty yli 120 000 kappaletta.
»Olen joskus arvioinut, että olen kouluttanut noin 20 000 ihmistä ajamaan autoa paremmin. Olen lähtenyt siitä, että autolla ajaminen ei ole pelkästään määräysten noudattamista vaan myös emotionaalista toimintaa. Tunteiden hallitseminen auton ratissa ei ole helppoa», Aaltonen korostaa. »Suomalaiseen järjestelmään kaikilla lainsäädäntöalueilla kuuluvat pakko, määräys ja rangaistus. Ei ihmisiä pakolla saada tekemään asioita oikein.» Aaltosen menestymistä elämäntaipaleellaan on auttanut erinomainen kielitaito. Pelkällä Turun murteella ei olisi päässyt moottoriurheilussa kovin pitkälle. Latina oli koulussa yksi hänen lempiaineistaan, ja siitä on ollut myöhemmin apua. Aaltonen puhuu sujuvasti englantia ja saksaa, ja osaa myös monia muita eurooppalaisia kieliä.
AALTONEN on iloinen siitä, että uusia nuoria suomalaiskuljettajia on päässyt viime aikoina hyvin sisään rallin MM-sarjaan, Tilanne näyttää paljon paremmalta kuin muutamia vuosia sitten. »Ei pidä kuitenkaan vielä sortua euforiaan», Aaltonen huomauttaa. »Sitten kun joku suomalaislahjakkuuksista pääsee WRC-tallin ykköskuljettajaksi, saa sitä kautta vähän paremman auton ja vähän paremman huollon, niin myös menestymisen mahdollisuudet paranevat. Tallin kaikkia autojahan ei voida huoltaa samalla tavalla, koska aika ei siihen riitä kisan aikana.»
Entä mitä yhteistä on Aaltosella ja F1-mestarilla Lewis Hamiltonilla? Molemmat ovat syntyneet 7. tammikuuta. »Seuraan formula ykkösiä aika vähän. Siinä lajissa normaali katsoja ei saa yleensä tietää koko totuutta eikä sitä tiedä median edustajatkaan», Aaltonen sanoo. Artikkeli on julkaistu alkujaan Urheilulehden numerossa 46/2017.
