Jochen Rindt kruunattiin 1970 formula ykkösten maailmanmestariksi kolme kuukautta kuolemansa jälkeen. Miten hermostuneesta orpopojasta kasvoi ratojen kuningas, televisiotähti sekä suomalaisten lempivävy? JOHANNA NORDLING UERDINGEN

Yhtäkkiä tuli hiljaista. Pahaenteisen hiljaista. Moottorit pysähtyivät, autot liukuivat hiljaa varikolle. Kuljettajat vaihtoivat pari sanaa mekaanikkojen kanssa, nousivat ulos autoistaan. Valo muuttui punaiseksi: radalle ei enää saanut ajaa. Suomalainen Nina Lincoln istui lehtiö ja ajanottokello kädessä Lotuksen boksisissa ja tuijotti radalle. Hänen sydämensä hakkasi. Missä oli Jochen? Huoli välkkyi hänen silmissään, huoli, joka alkoi muuttua epätoivoksi. Oli kuuma syyskuinen päivä Monzassa» vuonna 1970. Joku sanoi: »Yes, Rindt.» Mies valkoisessa haalarissa ja suuret aurinkolasit silmillään riensi Nina Rindtin luokse, kertoi nuorelle vaimolle jotakin, tämä nyökytteli, ei osannut edes itkeä. Joitakin hetkiä myöhemmin tuo mies, hallitseva maailmanmestari Jackie Stewart. seisoi televisiokameroiden edessä valtavat aurinkolasit yhä kasvojensa peitteenä ja pudotteli vaikeita sanojaan: »Jochen oli kenties paras ystäväni moottoriurheilussa. Olen surullisempi tänään kuin koskaan missään kisassa. Hän oli todella suu -ri ajaja...ja...» Stewart ei pystynyt jatkamaan, kääntyi pois.

Jochen Rindt juhlii USA:n GP:n voittoa Watkins Glenissä.

Siltä päivältä, jolloin Jochen Rindt kuoli Monzan Parabolica-kurvissa, on olemassa filminpätkiä ja palkalla olleiden toimittajien, esimerkiksi itävaltalaisen Helmut Zwkklin, kuvauksia. Itse onnettomuus ei tallentunut videolle. Siitä on olemassa yksi valokuva, juuri siltä sekunnin sadasosalta, kun Lotus Iskeytyy turva-altaan! mikään palanen ei vielä lennä, eikä kuvasta voi tunnistaa hirmuista vauhtia vaan auto vaikuttaa lähes pysähtyneeltä. Valkoinen kypärä ohjaamossa tuijottaa väistämättä aitaa edessään - se on Rindtin viimeinen silmänräpäys. 28-vuotiaan itävaltalaisen perässä ajanut Denis Hulme oli onnettomuuden tärkein silminnäkijä, »Ajoin hänen perässään nopealle suoralle kohti Parabolica-kurvia. 200 metrin merkin kohdalla hän painoi jarrua. Hänen autonsa heilahti oikealle, sitten vasemmalle, sitten taas oikealle ja yhtäkkiä se kääntyi terävästi vasemmalle ja törmäsi aitaan», Hulme kertoi. Lotuksella oli tilanteessa vauhtia noin 200 kilometriä tunnissa. Etusiiveke porautui metallisen turva-aldan alle ja koko auto katkesi kahtia, eturenkaat lentelivät. Runko pyöri hiekalla muutaman kierroksen ennen kuin pysähtyi. Rindt kuoli heti, ilmeisesti turvavyö leikkasi hänen kaulavaltimonsa auki, kun hän paiskautui ratin alle jalkatilaan törmäyksen valtavasta voimasta. Onnettomuuden syyksi paljastui myöhemmin katkennut olkea jarruakseli. Se oli Lotukselle tuttu ongelmakohta, tietoisesti otettu riski. Rindt menehtyi 5. syyskuuta 1970 Monzan aika-ajoissa, mutta hänen johtoasemansa MM-kilpailussa kesti. Leskeksi ja yksinhuoltajaksi jäänyt Nina Rindt vastaanotti Ranskan autoklubln kaupunkipalatsissa Pariisissa maailmanmestaruuspalkinnon joulukuussa 1970, kolme kuukautta miehensä kuoleman jälkeen. Rlndtistä tuli maailmanmestari ensimmäisenä ja ainoana postuumisti kruunattuna mestarina formula ykkösten historiassa. KUOLEMA muokkasi Jochen Rindtin elämää heti sen alkuvaiheessa. Hän syntyi sodan keskelle Mainziin, Saksaan, huhtikuussa 1942. Hänen äitinsä Ilse oli itävaltalainen asianajaja, hänen saksalainen isänsä Karl omisti maustetehtaan Gewurzmuhle Klein & Rindtin Mainzissa. Koska teollisuuskaupunkia pommitettiin jatkuvasti, vanhemmat päättivät viedä lapsensa turvaan. Jochen ja tämän velipuoli Uwe muuttivat lastenhoitajiensa kanssa vuokra-asuntoon Bad Ischllin, Itävaltaan. Vanhemmat joutuivat jäämään Saksaan, sillä jonkun oli pyöritettävä varsin vakavaraista mausteyritystä. Heinäkuussa 1943 vanhemmat olivat töissä Hampurissa, Elben rannalla sijaitsevassa maustevarastossa, kun liittoutuneiden operaatio Gomorra Iski yöllä 700 lentokoneen voimin Hampurin kimppuun, Talo numero 69 Hammer Landstrassella sai täysosuman ja räjähti liekkimereksi, sen kellarista suojaa etsineet Karl ja Ilse kuolivat. Pienestä Jochenista tuli orpo. Hän oli vasta 15 kuukautta vanha, RAJUSTA kohtaloniskusta huolimatta Rindtin lapsuudesta tuli vakaa ja turvattu. Hänen varakkaat isovanhempansa Itävallan Grazlssa ottivat hänet kasvatettavakseen. Rindtin tuntenut itävaltalaistoimittaja Martin Pfundner on koonnut elämäkertateokseensa (Jochen Rindt. Eine Bildbiografle) laosuudenkuvia Rindtistä. Ne kertovat urheilullisesta, älykkäästä ja hyvinkasvatetusta pojasta, joka alkoi kuitenkin kapinoida teinivuosna. Koulu el enää kiinnostanut häntä - mutta vauhti kiinnosti! Yksi hänen parhaista kavereistaan lukiossa oli Stefan von Pachernegg. tunnetun paikallisen ralli- autoilijan Siegfried von Pacnerneggin poika, joka tartutti kilpa-autoinnostuksensa Rindtiin, Kun tämä sai kärttämansä mopon Isovanhemmlltaan, hurjat kisat Grazin kaduilla ja pelloilla alkoivat.

Kun hän ajoi liukasradan läpi ottamatta jalkaansa hetkeksikään kaasulta, tiesin, että tuo kaveri osaa ajaa autoa.