Janina Eräkangas

Janina Eräkankaan autourheilu-ura oli alun perin hänen isänsä unelma. Tuon unelman vuoksi nuoresta tytöstä tuli yksi Suomen lupaavimmista kuskeista, Mika Häkkisen paras kaveri ja Michael Schumacherin nuoruusvuosien rakastettu.

JELENA LEPPÄNEN

Spontaani reaktio tammikuussa 1969 kertoi paljon. Lasse Österholm soitti sairaalaan, jossa hänen vaimonsa oli juuri synnyttänyt parin toisen lapsen. Espoolainen perheenisä oli pitkään haaveillut kartingradoilla huristelevasta pojanviikarista ja pääsystä bensan-katkuiseen maailmaan. Kilpa-autoilua palavasti rakastava Österholm oli joutunut lapsuudessaan toteamaan harrastuksen itselleen liian kalliiksi, mutta nyt kaikki muuttuisi.

Perheellä oli ennestään parivuotias tytär, joka saisi toivon mukaan seurakseen pikkuveljen, tulevan huippukuskin. Österholm tiedusteli innoissaan vaimoltaan, kumpi tuli. »Kun äiti sanoi tyttö, isän vastaus oli pettynyt aijaa. Siinä meni viimeinenkin toivo kilpa-autoilijasta», Janina Eräkangas (os.Österholm) muistelee nauraen isänsä kertomaa tarinaa. »Pettymyksestä» päästiin kuitenkin nopeasti yli. Lasse Österholm ei saanut toivomaansa poikalasta, mutta veri veti silti karting-radalle. Sinne otettiin mukaan molemmat tyttäret. Esikoisen ajohalut loppuivat, kun mikroauto osui puuhun, eikä kuusivuotiaana radalle viety kuopuskaan ollut alussa kovin innoissaan. Nuket - ja oikeastaan ihan kaikki muu kiinnostivat huomattavasti enemmän.

Lasse Österholm ei ollut tottunut antamaan periksi. Yrittäjänä työskennellyt isä vei tyttärensä Bembölen radalle Espoossa joka ilta töiden ja koulun jälkeen, silloinkin kun tiedossa oli lumi-, räntä- tai vesisadetta.

Harjoittelu liukkaalla kelillä oli tehokas tapa kehittää ajotaitoja, mutta taiteilu sateen kastelemalla radalla ei ollut nuorimmaisen mieleen. »Ensimmäinen vuosi oli sellainen, että radalle mentiin itkien. Se oli kauheaa, mutta isä ei luovuttanut», Eräkangas kertoo pilke silmäkulmassaan.

MOTIVAATIO oli alussa kateissa, mutta vilkkaalla tytöllä riitti kilpailuviettiä. Se yhdistettynä isän harjoitteluvimmaan oli yhdistelmä, joka toi jo varhaisessa vaiheessa menestystä. Isä seurasi ylpeänä, kuinka tytär ajoi kilpailusta toiseen ikäluokkansa parhaiden joukossa. Autoilijanalku alkoi itsekin innostua, muttei niinkään menestyksen tuomasta huumasta: tyttöä kiehtoi kartingyhteisön ainutlaatuinen elämäntapa.

Glamour ja uutuuttaan säihkyvät motorhomet olivat 1970- ja 80-lukujen kartingelämästä kaukana. Kisapaikoille ajettiin pakettiautoilla, joiden kyydissä oli useampi tulevaisuuden kuljettajalupaus kisakalustoineen. Yöt nukuttiin joukolla pakettiautossa tai teltassa. Lajille omistautunut porukka oli pieni, tiivis ja vähän kuin hullunkurinen perhe, joka piti yhtä viikonlopusta ja kisareissusta toiseen. Karavaanarielämä maistui makealta, varsinkin, kun mukana kulkivat hyviksi ystäviksi tulleet kilpakumppanit kuten ikäluokkansa superlahjakkuus, puoli vuotta vanhempi Mika Häkkinen.

Häkkinen ja Eräkangas tutustuivat jo alakouluikäisinä Bembölen radalla ja tulivat heti loistavasti juttuun.
»Kaikki näkivät jo kuusivuotiaina, että Mikasta tulee jotain suurta. Hänen perheellään ei ollut koskaan varaa ostaa hienompia vehkeitä, runkoja tai moottoreita. Hän voitti silti, koska oli niin käsittämättömän taitava», Eräkangas sanoo.

»Pieninä emme kuitenkaan ajatelleet niinkään kilpailemista vaan sitä, kuinka kivaa varikolla on. Pelasimme iltaisin korttia sekä pullonpyöritystä ja nukuimme teltassa. Se oli mahtavaa.» »Se oli oikein hauskaa aikaa. Mika ja janina olivat aina yhdessä, nukkuivat pakettiautossa saman peiton alla ja näkivät samoja unia», Lasse Österholm muistelee naureskellen. Eräkangas huomasi kaipaavansa ajamista ja radan varsien tunnelmaa enemmän kuin mitään muuta.

»En muista, että minulla olisi ollut lapsuudessa hirveästi koulukavereita. Tein koulussa sen, mitä piti, mutta ajomaailma oli minun maailmani. Odotin aina kesää ja kesän ystäviä.» Asian huomasi myös äiti, joka oli vastustanut alussa kiivaasti kuopuksensa autoiluharrastusta. Aihe ei aiheuttanut enää samassa määrin perheriitoja, ja isä ja tytär saivat toteuttaa jo yhteiseksi muodostunutta unelmaansa.

YHTENÄ päivänä Lasse Österholm karautti pihaan ostamallaan punaisella pakettiautolla, joka toimi I980-luvun alussa Eräkankaan ja Häkkisen toisena kotina. Siitä alkoivat pakettiautolla tehdyt pitkät kisareissut ympäri Eurooppaa. Maisemat ja kartingradat vaihtuivat, mutta yksi asia pysyi samana: Lasse, Janina, Mika ja muutama muu nuori hurjapää, jotkamuodostivat Suomen maajoukkueen. »Hauskinta oli ruotsinlaivalla. Ajelimme hissillä ylös ja alas, juoksimme käytävillä ja hengailimme diskoissa. Meillä oli vahva 5-6 kuskin tiimi, joka lähti aina yhdessä reissuun. Soittelimme toisillemme, sovimme millä laivalla menemme, tapasimme satamassa ja ajoimme laivamatkan jälkeen kaikki letkana Italiaan.»

Tuhansien kilometrien ajomatkat teiniikäisten kanssa Euroopan moottoriteillä eivät olleet pelkkää hauskanpitoa. Väsymys painoi myös punaista pakettiautoa kuljettanutta Lassea, mutta apu löytyi kirjaimellisesti vierestä. »Istuimme aina Mikan kanssa pakun etuosassa. Isä väsähti jossain vaiheessa matkaa, joten vaihdoimme autobahnilla lennosta kuskia. Siinä ei paljon mietitty, ajettiin vaan.»

AUTOURHEILU mielletään miehiseksi maailmaksi. Eräkangas ei koe saaneensa erityiskohtelua, vaikka hän oli usein kilpailujen ainoa tyttökuski. »Minun piti oppia pitämään puoleni. Kun olin 15-vuotias ja pahimmassa murrosiässä, isä tunki minut nukkumaan samaan pakettiautoon kaikkien jätkien kanssa ja meni itse hotelliin. Siinä oli pakko pärjätä.»

Sopeutumista avitti räväkkä ja avoin luonne sekä jo varhaisessa vaiheessa tehty päätös.
»Olin 12- tai i3-vuotias, kun päätin, etten ikinä seurustelisi kenenkään kilpa-autoilu-kaverini kanssa. Reissasimme eri paikoissa, olin vaaleahiuksinen ja ulkomaalainen. Herätin tietenkin kiinnostusta. Mutta olin päättänyt, että olisin aina poika poikien joukossa.» Yksi poikkeus löytyi. Saksalaispoika. Kohtaaminen tapahtui nakkikioskilla Italian Lido di Jesolossa.

»Ajoimme siellä MM-kisoja. Yhdessä vaiheessa menimme tilaamaan isän kanssa kioskilta välipalaa. Odottelimme siinä hodarijonossa, kun yhtäkkiä Michael tuli kysymään isältäni >saanko viedä tyttäresi ulos syömään).» 15-vuotiaan Michael Schumacherin ele teki Lasse Österholmiin välittömän vaikutuksen. »Isä oli ihan haltioissaan. Hän vastasi tietenkin saat. Minulta ei kysytty mitään», Eräkangas kertoo nauraen.

Samanikäiset Eräkangas ja Schumacher kiersivät samoja kilpailuja ja tiesivät toisensa pitkältä ajalta. Lido di Jesolossa nautittu illallinen syventyi ajan saatossa nuoreksi rakkaudeksi. »Menimme sinä iltana ulos syömään, ja siitä se lähti. Sittenhän kirjoittelimme toisillemme kymmeniä kirjeitä.» Kaksikko piti tiiviisti yhteyttä vuosia ja pysyi hyvissä väleissä aikuisiälläkin, kun molemmilla oli uudet elämänkumppanit. »Michael on ainoa kaveri autourheilu-maailmassa, keneen olin ihastunut. Se vaan kolahti. Hän oli kaikin puolin ihana ja kohtelias.»

HYVÄKSI kilpa-autoilijaksi on vaikea tulla ilman täydellisen sitoutuneita vanhempia. Matkustaminen ympäri maailmaa, satsaaminen uusiin välineisiin ja tyttären kehittäminen huippukuljettajaksi vaati Lasse Österholmilta uhrauksia, joiden lopullisen hinnan tietää vain ratojen intohimoinen puuha-mies itse.

»Isä sanoo, että hänellä on mennyt 3-5 rivitaloa pakoputkesta. Se pitää varmaan aika hyvin paikkansa», Eräkangas sanoo. »Ajovuosina isä ei kuitenkaan koskaan antanut minun ymmärtää, miten paljon kaikki maksoi. Minä ajoin, isä piti huolen muusta.»
Budjetin raapiminen kasaan vaati ongelmanratkaisukykyä ja bisnesvaistoa, jota ikänsä yksityisyrittäjänä työskennelleellä Lasse Österholmilla oli yllin kyllin. Österholm käytti kaikkia kortteja neuvotellessaan tyttärelleen sponsoreita. Nuori skandinaavinainen oli harvinaisuus Euroopan radoilla viilettävien satojen mieskuljettajien joukossa.

Eräkankaan lahjakkuus ja pärjääminen Mika Salon, Jyrki Järvilehdon ja Mika Häkkisen kaltaisten vauhtihirmujen joukossa valoi isään uskoa. Lasse Österholm luotti siihen, että hänen tyttärestään tulisi F1-kuljettaja. »Janina oli maailman mittapuulla huippu-kuski. Hän ei pelännyt mitään ja hänellä oli loistavat hermot. Kun harjoittelimme, kaikki meni mönkään, mutta kilpailuissa hän ylitti aina odotukset», Österholm sanoo.