Särkikalat ovat kuitenkin sen pääasiallista ravintoa. Saaliin se nappaa suureen kitaansa, joka on täynnä teräviä hampaita. Kun hauki hyökkää kalan kimppuun, se saa yleensä otteen uhrin keskiruumiista. Suussa se sitten asettelee kalan niin, että voi niellä sen pää edellä. Hauki kutee yleensä Huhti- toukokuussa (Lapissa vielä kesäkuun loppupuolellakin) mataliin rantatiheikköihin ja tulvaniityille.

Kalat tulevat suurin joukoin kutupaikoille, joista kuuluu kova loiske koiraiden ja naaraiden kisaillessa matalassa vedessä. Tähän aikaan hauki on itse helppo saalis kalastajalle, sillä se on menettänyt lähes kokonaan varovaisuutensa. Kaloja voi poimia vaikka käsin niiden polskutellessa selkä veden pinnan yläpuolella aivan rannan tuntumassa. Naaras laskee kymmeniä tuhansia mätimunia, jotka koiras välittömästi hedelmöittää. Kaikista munista ei toki kehity uusia haukia, sillä kutupaikkoina käytetyt tulvaniityt saattavat kuivua liian nopeasti, jolloin munat tai nuoret poikaset jäävät kuiville.

Mäti ja poikaset ovat myös muiden kalojen herkkua. Jos kehitys kuitenkin käy suotuisasti, hedelmöittyneet munat tarttuvat vesikasveihin, kunnes ne 10—15 päivän kuluttua kuoriutuivat. Poikaset pysyttelevät silmien edessä olevan tarttumaelimen avulla vielä pari viikkoa kiinni kasveissa ja nauttivat ruskuais-pussinsa antimia. Kun se on tyhjentynyt, poikasten täytyy lähteä kokeilemaan pyyntionneaan. Aluksi ruoaksi kelpaavat pienet planktoneläimet, kuten vesikirput ja hyttysentoukat, mutta varsin pian siirrytään kala-ravintoon.

Poikasilla on heti aikuisten otteet. Ne vaanivat kasvien suojassa aivan liikkumattomina vain evät ehkä hieman väristen ja tekevät lyhyitä ponkaisuja pikkukalojen perään.
Hauki iskee herkästi seilaisinkin eläimiin, jotka ovat sen makupaloiksi aivan liian suuria; niinpä hauet joskus tukehtuvat koettaessaan niellä uhriaan. Kuvan nuori hauki on saanut saaliiksi ahvenen.