| Merten salaisuudet 1977 nro: 13 | |||||
|
|||||
| Ruovikon saalistaja 2 | |||||
| Jos jollakulla on tilaisuus alkukesästä liikkua veneellä suojaisissa järvenpoukamissa, hän varmasti näkee pikkuhaukia vilahdukselta ja voi päästä seuraamaan niiden syöntipuuhiakin. Tällöin ne ovat varomattomia, ja niitä voi saada kiinni vaikkapa äyskärillä. Jos vene pysäytetään ulpukkatiheikköön ja ulpukanlehtiä siirretään varovasti syrjään, voi jonkin lehden alta paljastua lymyilevä hauenpoikanen. Kömpelö liikehdintä ja kolistelu karkottaa kyllä hauet äkkiä piilopaikoistaan, eikä niistä jää muistoksi kuin pieni loiskahdus ja laajeneva vesirengas ulpukanlehden ympärillä. Ensimmäisen elinkesän aikana hauki kasvaa kymmenensenttiseksi ja varttuu sen jälkeen vuosittain hieman alle kymmenen senttiä. Kasvu hidastuu iän mukana. Naaraat kasvavat koiraita nopeammin ja suuremmiksi. Kookkaimmat vonkaleet voivat tulla 30 kilon painoisiksi. Ne ovat silloin myös melko iäkkäitä, usein yli 20 -vuotiaita. Hauki on mielenkiintoinen tuttava akvaariossakin, joskin se tarvitsee suuren tilan kasvaessaan jopa puolitoistametriseksi. Hauenpoikasia voi kuitenkin pitää hyvin talven yli alle sadankin litran altaassa. Jos teillä on ylimääräinen akvaario kotonanne, tai seura-akvaariossanne on vain suuria kaloja, voitte mainiosti kokeilla haukea elättinä. Kerran innostuin itsekin pyydystämään kaksi kymmensenttistä hauenpoikasta. Seuraksi otin pari hieman pienempää ahventa ja parven särjenpoikasia kalojen ruoaksi. Sijoitin ne 70 litran akvaarioon.. | |||||
| Kalat mukautuivat pian uuteen ympäristöönsä, ja särjet joutuivat suurempien kalojen ruuaksi. Ahvenet uiskentelivat pari viikkoa altaassa, kunnes ne eräänä aamuna olivat kadonneet. Aluksi epäilin niiden hypänneen yli laidan, mutta katsellessani hieman tarkemmin, sain asialle yksinkertaisen selityksen. Hauet olivat pistäneet poskeensa melkein itsensä kokoiset ahvenet.
Pyrstöt vain pistivät esiin suurten leukojen välistä. Näitä makupaloja hauet sulattelivat pari viikkoa pyrstöjen vähitellen hävitessä niiden sisuksiin. Nyt olivat hauet kahden akvaarion valtiaina. Hiljaiseloa kesti pitkään. Kalapari liikuskeli yleensä vain silloin kun sille tarjottiin ruokaa. Ruokalistalla oli hyttysen toukkia, miljoonakalan poikasia, vioittuneita ja kuolleitakin kaloja. Kuolleet kalat tai kalanpalaset piti pudottaa akvaarioon siten, että ne näyttivät liikkuvan. Jos ne jäivät pinnalle kellumaan tai ehtivät vaipua pohjaan, ne eivät kelvanneet ruoaksi. Myös elävien kalojen täytyi liikkua, muuten hauet eivät niistä välittäneet. Nopea liike ilmeisesti parhaiten laukaisi hyökkäysrefleksin. Kalat varttuivat ja näyttivät jo täysin sopeutuneen toisiinsa, kun taas eräänä päivänä tapahtui yllättävää. Ruokinta oli kai ollut liian vähäistä, sillä isommaksi kasvanut hauki yritti ahmaista suuhunsa hieman pienemmän toverinsa. Yritys kuitenkin epäonnistui ja saaliiksi jäi vain pienemmän kalan silmä. Silmäpuoli tietenkin näytti onnettomalta, mutta sai kaloja kiinni yksisilmäisenäkin ja lihoi toverinsa myötä. Haukien välille näytti syntyneen lopullinen rauha, jota sitten kesti koko niiden akvaariossa olon ajan. Kevään tullessa ne olivat kasvaneet yli 20-senttisiksi, ja akvaario kävi niille ahtaaksi. Silloin päätin viedä ne takaisin synnyinseuduilleen. Muovipussissa hauet matkasivat omalle järvelleen, jonka kaislikkoon ne vapauduttuaan pian havisivat. Teksti ja kuvat MARKKU VARJO |
|
||||
| ©2012 Merten Salaisuudet Jacques-Yves Cousteau Editio Service S.A. 1976 Oy Concert Hall Society Ab Taitto: ja web julkaisu: Jari Saarinen |