Aina siitä saakka kun ensimmäinen elävä solu jakaantui kahtia, sekä meren että kuivan maan eliöt ovat tulleet toimeen ympäristönsä ansiosta, mutta samalla myös ympäristöstään huolimatta. Luonto tarjoili ylenmäärin sekä mahdollisuuksia että esteitä. Eläminen merkitsi yksinkertaistettuna sitä, että kaikkia mahdollisuuksia käytettiin parhaalla tavalla hyväksi ja että esteisiin sopeuduttiin tai — mikä vielä parempi - ne voitettiin. Elossa säilyminen oli jatkuva haaste sekä yksilölle että lajille. Jokaisen yksilön olennaisin tehtävä oli kasvaa ja säilyä elossa niin pitkään kuin mahdollista; jokaisen lajin tuli huolehtia lisääntymisestään. Säilymisen lisäksi kaikki eliöt kuitenkin pyrkivät myös parempaan elämään. Eräiden lintujen, kalojen ja nisäkkäiden kunnioitusta herättävät muuttovaellukset ovat tulosta niiden esi-isien miljoonista rohkeista yrityksistä etsiä parasta elinympäristöä, suurinta turvallisuutta sekä miellyttävimpiä olosuhteita, joita planeettamme kykenee tarjoamaan.

Fyysiset, vaistonvaraiset ja älyltään kehittymättömät elämänmuodot ovat vastanneet ympäristön asettamaan haasteeseen jo kolmen tai kolmen ja puolen vuosimiljardin ajan. Tässä kilpailussa onnistuneet ovat saavuttaneet tietyn turvallisuusasteen ja valloittaneet itselleen tietyn elintilan.

Elinympäristön muutoksiin on aina nivoutunut uusien mahdollisuuksien ja äkillisten uhkien lähes rajaton vaihtelu. On mitä todennäköisintä, että juuri luonnon asettamien esteiden vaihtelevuus kirvoitti evoluutioprosessin tavattoman monimuotoisuuden ja osaltaan vaikutti satojen tuhansien kasvi- ja eläinlajien syntymiseen. Ennen kuin siirrymme käsittelemään ihmistä, meidän on muistutettava vastoinkäymisten suotuisasta vaikutuksesta.

Kourallisessa multaa on miljardeja mikrobeja, jotka jatkuvasti kamppailevat vastuksia — liiallista kosteutta, kuumuutta, kylmyyttä tai kuivuutta — vastaan.

Kun muistamme elämää uhkaavat lukemattomat vaarat, on hämmästyttävää todeta, kuinka monet eliöt ovat selviytyneet elämäntaistelusta.

Koko maapallo ja kaikki sen asukkaat ovat läheisesti kietoutuneet alati vaihtelevaan seikkailuun, jossa jokainen tapahtuma aiheuttaa seurauksia kaikille muille, olipa välimatka kuinka suuri tahansa. Tietenkin myös ihminen on mukana näissä maailmanlaajuisissa vuorovaikutus-suhteissa. Kuinka musertavaa — tai lohdullista — onkaan tajuta meidän kaikkien olevan riippuvaisia toinen toisistamme kamppaillessamme elossa säilymisestä.

Kulttuuri-ihmisen kehitys muutti hänen oman evoluutionsa nopeutta ja luonnetta. On erittäin todennäköistä, ettei Homo sapiens-lajin menestys johtunut pelkästään hänen aivojensa kehityksestä, vaan paremminkin aivojen, käsien, puhekielen ja pitkäikäisyyden samanaikaisesta kehityksestä. Yhdessä nämä ominaisuudet mahdollistivat kulttuurin synnyn, ja kulttuuri puolestaan on kaiken keräytyneen inhimillisen kokemuksen varasto.

Ihminen ei voinut kehittyä inhimillisenä olentona kulttuuriympäristöstään riippumatta. Nykyinen sivilisaatio on luonut osalle ihmiskuntaa mahdollisuuden täyttää perustarpeet: hankkia kylliksi ravintoa, suojaa, vaatteita, terveyspalveluja ja koulutusta. Vaikka näitä välttämättömyyksiä ei vielä riitäkään kaikille, kulttuuri-ihmisen päätehtävänä on huolehtia siitä, että ne tulevat jokaisen ulottuville.

Sen jälkeen kun olemme — ainakin teoriassa — torjuneet kaikki luonnon fyysistä olemassa-oloamme kohtaan esittämät haasteet, olemme kääntyneet henkisiä tai älyllisiä haasteita päin laajentaaksemme näkemystämme ja paran-taaksemme elämisen laatua. Kuun valloittaminen tai valtameren pohjan saavuttaminen on esimerkki elämän kaiken kattavasta laajenemis-pyrkimyksestä — sama vaellusvietti ajoi liikkeelle muuttolintujen esi-isät.

Miksi Euroopan ja Pohjois-Amerikan ankeriaat vaeltavat Sargas-somereen kutemaan? Miksi lohi ponnistelee putouksien lävitse päästäkseen kutemaan suolattomiin latvavesiin? Miksi täysijärkinen mies lähtee maapallon ympäri soutuveneellä? Useimmat nykyisin kohtaamistamme haasteista, esim. ylikansoitus ja ympäristömme pilaan-tuminen, ovat ihmisen itsensä aikaansaamia. Syvällisenä tavoitteenamme on ongelmiemme

selvittäminen, vaikka ne juontaisivatkin juurensa meistä itsestämme. Onnistumisen takaa varmimmin etsiminen ja taistelu, ei niinkään päämäärän saavuttaminen tai voitto. Emme tule toimeen ilman vastuksia. Mikäli niitä ei enää olisi, maailma muuttuisi tarkoituksettomaksi; se noudattaisi pelkästään termodynamiikan toista perussääntöä ja seisahtuisi ennen pitkää.