Lapintiira pitää hallussaan muuttomatkojen pituusennätystä. Sen vuosittainen vaellus pohjoisilta pesimäpaikoiltaan talvehtimissijoille Etelämanterelle saattaa olla jopa yli 35000 kilometriä. Lapintiiran pohjoinen pesintäalue on sirkumpolaarinen — napa-alueita kiertävä.

Pesintä tapahtuu lintuyhdyskunnan kokoonnuttua toukokuun alkupuolella. Munat kuoriutuvat kuukauden kuluttua. Muutaman viikon kalansyöntikauden jälkeen poikaset lähtevät vanhempiensa seurassa pitkälle taivallukselle etelään.

Euroopan pohjoisosissa pesivät tiirat lentävät Afrikan länsirannikkoa seuraillen Etelämanterelle. Vastaavasti Pohjois-Amerikassa pesivät tiirat kerääntyvät lähelle Antarktiksen ahto- jääaluetta muutettuaan pitkin Amerikan manteren länsirannikkoa. Lapintiira kuluttaa muutto-matkoihinsa hyvinkin kolmanneksen vuodesta, ja se suunnistautuu erittäin taidokkaan navigointi-järjestelmän avulla. Lapintiirojen suun-nistautumiskeinot ovat erityisen mielenkiintoiset sen vuoksi, että monet niistä muuttavat avoimien ulapoiden ylitse, jolloin paikanmääritys ylhäältä ilmastakin on vaikeaa.

Saksalainen lintutieteilijä Gustav Kramer osoitti 1949 suuntaviivat lintujen suunnistautu-misarvoituksen ratkaisemiselle. Hän havaitsi, että häkissä pidetyt kottaraiset pyrkivät keväällä päiväsaikaan kääntymään kohti koillista eli siihen suuntaan, johon vapaana olevat kottaraiset tuolloin muuttavat.

Kramerin kottaraiset saattoivat nähdä ainoastaan taivaan. Ilmeisestikin ne ottivat suunnan auringon mukaan. Uskomattomalta tuntuva selitys lintujen öiselle suunnistautumiskyvylle esitettiin vuonna 1955. Franz ja Eleanore Sauer havaitsivat, miten kerttuset, jotka saivat nähdä öisen taivaan, asettuivat normaalien muuttoreittiensä suuntaisesti. Mikäli taivaan näkeminen estettiin, linnut eivät käyttäytyneet kyseisellä tavalla. Osoit-taakseen lintujen käyttävän tähtiä suunnistautumismajakoinaan, Sauerit siirsivät lintunsa planetaarioon, johon voitiin heijastaa minkä tahansa leveyspiirin tähtitaivas minä vuodenaikana hyvänsä. Mikäli kerttuselle näytettiin keväistä tähtitaivasta, se suuntautui kohden pohjoista. Lintu, jota oli koko sen elämän ajan kasvatettu häkissä, suuntautui vaistomaisesti lajinsa muuttoreitin mukaisesti.

Kokeilla selviteltiin myös vieraaseen paikkaan siirrettyjen lintujen kykyä löytää takaisin kotiseudulleen. Kun kerttuselle näytettiin tähtitaivasta sellaisena, kuin se näkyisi Siperiassa, jossa lintu ei koskaan ole ollut, se hetken epäröinnin jälkeen yritti lentää siihen suuntaan, joka veisi sen Keski-Eurooppaan — muutto-vaelluksen lähtökohtaan.

Muuttavat hanhet (oikealla) levähtävät suojaisissa paikoissa. Lumihanhet (alla) pesivät pohjoisella tundralla ja vaeltavat sitten poikasineen kohden etelää.