| Merten salaisuudet 1977 nro: 28 | |
| Kotisivuille / Merten salaisuudet lehden arkistoon | |
| Aaltoliikkeitä | |
|
Aaltojen dynamiikkaa. Aallon kohdatessa rannikon pohjan hankaus pienentää aallon taajuuden A:sta B:hen ja siitä C:hen. Pohja alkaa vaikuttaa aaltoon silloin, kun veden syvyys (D) on puolet aallon pituudesta (A). Aallon pituuden pienentyessä sen korkeus vastaavasti suurenee. Rannikkoa lähestyvät aallot näyttävät kasautuvan yhteen. Kun aallon korkeus (E) lopulta saavuttaa kolme neljännestä veden syvyydestä (F), aalto menee nurin ja murtuu. Lievästi viettävällä rannikolla aalto vyöryy eteenpäin, jyrkällä rannalla aallot sukeltavat syvälle. |
|
| Rannikkoa kohden syöksyvä aalto kuljettaa harjallaan uskalikkoa, joka ratsastaa lainelaudalla. Aallot kuitenkin jatkavat vyörymistään vasten rantatörmää senkin jälkeen, kun lainelautaurheilijat ovat poistuneet. Rannikkoon iskeytyvä valtameren aalto sisältää valtaisan energiamäärän, jonka tuuli on sille antanut ja joka on keräytynyt pitkän ajan kuluessa. Kaikkein selvimmin tämä energia näkyy matalalla rannikolla.
Avoimella merellä viriävä tuuli saa aluksi aikaan pieniä vedenväreitä, jotka kulkevat miltei joka suuntaan. Nämä pienet väreilyt yhtyvät ennen pitkää suuremmiksi aalloiksi. Näin syntyy monenlaista liikettä, mutta vesi ei kuitenkaan siirry mihinkään. Vesihiukkaset kiertävät ympyrää tai edestakaista ellipsinmuotoista rataa, mutta ne eivät kulje eteenpäin. Itse liike sitä vastoin siirtyy, aivan kuin kyseessä olisi samantapainen ketjureaktio, jonka näemme kun dominonappulat vuoron perään kaatuvat toisiinsa törmättyään. Tätä liikettä voi tutkia missä tahansa lammikossa heittämällä siihen kiven ja katselemalla näin muodostuvia aaltoja. Vesi ei liiku mihinkään; aaltoliike kuitenkin siirtyy lammikon reunoille saakka. Mikäli veteen heitetään korkinpalanen, se kelluu kiven synnyttämillä aalloilla ylös ja alas, taakse ja eteen aaltojen kulkiessa sen ohitse. Meren aallot ovat paljon monimutkaisempia. Ne muodostuvat mainingeista, jotka vyöryvät pitkään vielä sen jälkeen, kun ne synnyttänyt tuuli jo on lakannut. Merimiehet joutuvatkin usein kamppailemaan eri suunnista tulevien aaltojen ristiaallokossa. Rannikon lähellä aaltojen luonne muuttuu merenpohjan vaikutuksesta. Rannan madaltuessa pohja häiritsee veden kiertoliikettä hidastamalla aallon alempaa laitaa, joka viistää pohjaa pitkin. Vesi kohoaa tyrskyksi aallonharjan takana, ja näin aalto murtuu kaatuen rannikkoa vasten. Asia voidaan selittää myös niin, että kun aalto »tuntee» pohjan, sen taajuus ja nopeus pienenee aallonkorkeuden samalla kasvaessa. Aalto murtuu silloin, kun hiukkasten nopeus aallon harjalla tulee suuremmaksi kuin hiukkasnopeus aallon muissa osissa. Murtuminen tapahtuu aallon korkeuden ollessa kolme neljännestä veden syvyydestä (kolmen suhde neljään). Aallon murtumistapa on riippuvainen merenpohjan kaltevuudesta. |
|
| ©2014 Merten Salaisuudet Jacques-Yves Cousteau Editio Service S.A. 1976 Oy Concert Hall Society Ab Taitto: ja web julkaisu: Jari Saarinen |