| Merten salaisuudet 1977 nro: 28 | |||
| Kotisivuille / Merten salaisuudet lehden arkistoon | |||
| Erilaisia aaltoja | |||
|
|||
Murtuvat aallot saattavat tarjota huvitusta lainelautaurheilijalle ja komean näkymän valokuvaajalle, mutta veneilijän on ne nähdessään valpastuttava, sillä ne ovat merkkinä siitä, että hän on lähestymässä rantaa. Matalalla rannikolla tai riuttojen ja karien ympäröimillä saarilla tyrskyaallot usein ovatkin ensimmäinen osoitus maan läheisyydestä. Murtuvat aallot eli tyrskyaallot ovat erilaisia kuin tuulten aiheuttamat tavalliset aallot tai mainingit. Tavalliset aallot syntyvät, kun tuuli puhaltaa avomeren pintaan. Mainingeiksi taas sanotaan niitä aaltoja, jotka kerran liikkeelle lähdettyään jatkavat matkaansa tuulialueen alkopuolelle tuulen jo lakattua. Mainingit voivat edetä hyvinkin kauas. Valtamerentutkijat ovat todenneet Antarktiksen alueen talvimyrskyjen synnyttämien aaltojen kulkeutuvan halki koko Tyynenmeren murtuakseen lopulta Alaskan rannikolla. Maininkien kohdatessa rannikon niiden liike hidastuu pohjan vaikutuksesta, ja lopulta ne murtuvat ja kaatuvat. Juuri hetkeä ennen murtumistaan aallon seinämä on erittäin jyrkkä, ja tällöin se tarjoaa kaikkein parhaan mahdollisuuden lainelaudalla ratsastamiseen. On olemassa aaltotyyppi, jota on vaikea havaita ja joka ei ole tuulen aiheuttama. Kyseessä on vedensisäinen aalto, joka on tavallinen ilmiö kahden tiheydeltään poikkeavan vesikerroksen välillä. Tyyninä päivinä vedensisäiset aallot voivat näkyä pinnallakin pitkinä linjoina. Ne sijoittuvat aallonpohjan ja seuraavan aallonharjan välille. |
|||
| ©2014 Merten Salaisuudet Jacques-Yves Cousteau Editio Service S.A. 1976 Oy Concert Hall Society Ab Taitto: ja web julkaisu: Jari Saarinen |