Hänen mukaansa naisissa — kuten niin monissa valtamerieliöissäkin — yhä vielä näkyy vuorovesikierron vaikutukset. Eräät eliöt (esimerkiksi jotkut simpukat), jotka alkujaan elävät vuorovesivyöhykkeellä, jatkavat vuorovesirytmin mukaista elämäntapaansa siinäkin tapauksessa, että ne siirretään akvaarioon, jossa vuorovesi ei vaikuta. Avoimella merellä vuorovedellä ei ole juuri minkäänlaista osuutta ulapan lajien elämässä, mutta rannikon lähellä elävät eläimet sen sijaan joutuvat päivittäin tekemisiin vuoroveden kanssa. Esimerkiksi simpukat ja hanhenkaulat sulkeutuvat luoteen aikana tiiviisti ja odottavat veden paluuta. Eräät kotilot erittävät ympärilleen limavaipan, joka suojelee niitä tehokkaasti kuivumiselta. Toiset eläimet taas kaivautuvat pohjaliejuun tai hiekkaan odottamaan nousuvettä, ja eräät puolestaan asettuvat mataliin vuorovesilammikoihin, joita peräytyvä meri jättää jälkeensä.

Erikoisella tavalla vuoroveteen on sopeutunut pienikokoinen Convoluta-suvun laakamato. Päivän aikana se pysyttelee luoteen kestäessä paljaana hiekkapohjalla. Näin se on alttiina auringonvalolle, joten sen ruoansulatuskanavassa symbioosissa elävät viherlevät voivat käyttää valoa hyväksi kasvaakseen. Heti kun vuoksi palaa, Convoluta kätkeytyy jälleen hiekan suojaan.

Kaikki vuoroveteen sopeutuminen ei ole rytmiltään vuorokautista. Eräät eliöt ovat sopeutuneet pidempiaikaisen rytmiin, kuten esimerkiksi tulvavuoksen tai vajaa vuoksen esiintymiseen. Parhaiten tunnettuja tällaisista lajeista on kuorekaloihin kuuluva vuorovesikala eli grunion, jonka kututapahtumat ovat erikoiset. Tämä kala laskee mätinsä hiekkarannalle lähelle ylimmän veden rajaa tulvavuoksen aikana. Kun vesi seuraavan kerran nousee yhtä korkealle tulvavuoksen aikana, grunionin munat ovat kuoriutumisvalmiita, ja poikaset huuhtoutuvat mereen palaavan vuorovesiaallon mukana.