Etusivu
Kalastusta lintujen avulla
Simpukan aistit
Hajujen kieli
Aivan hermona
Hajun houkuttelematSähköisiä viestejä
Elävät paristot
Lorenzinin pullosetSähkösuunnistaja
Taivaan tähystäjä
Äänet ja Paineaallot

Lojuessaan tavalliseen tapaansa merenpohjassa hiekan peittämänä taivaantähystäjä katsoo jatkuvasti taivaalle päin. Näin lienee ajatellut se ihminen, joka ensimmäisenä antoi nimen tälle kummallisen näköiselle kalalle. Samaa ajattelua kuvastaa täplikkään taivaantähystäjän tieteellinen nimi Asfroscopus, joka sananmukaisesti käännettynä tarkoittaa tähtiintuijottajaa. Nimi johtuu näiden kalojen ruumiinrakenteesta. Taivaantähystäjän silmät sijaitsevat päälaella ja ovat suuntautuneet ylöspäin - eivät kuitenkaan taivaalle, vaan yläpuolella oleviin vesiin, joissa taivaantähystäjän saaliseläimet todennäköisimmin liikkuvat.

Eräiden taivaan-tähystäjälajien suun sisässä on pieni matomainen elin. Kun toinen kala yrittää purra tätä »matoa», taivaantähystäjä sulkee suunsa ja saa kalan saaliikseen. Naamioitumisen ja petkutuksen lisäksi taivaan-tähystäjällä on vielä yksi erikoistaito. Kalan kummankin silmän takana on lihastäplä, jossa on sähköä synnyttäviä elimiä. Taivaantähystäjät kuuluvat niihin harvoihin merikaloihin, jotka pystyvät kehittämään huomattavan voimakkaita sähkövarauksia.

Ainoastaan eräillä rauskulajeilla on sama kyky. Ei tiedetä, kuinka taivaantähystäjä käyttää sähkövoimaansa. Sen sähköelimet ovat paljon pienemmät kuin muiden sähköä kehittävien kalojen. Taivaantähystäjilläkin on erilaistuneita lihassyitä, joista kukin toimii erillisenä sähköelimenä. Jotkut kalat käyttävät sähkövaraustaan elävän saaliin lamauttamiseen ja pyydystämiseen. Jotkut karkottavat ahdistelijansa sähköiskuilla. Eräät kalat saattavat käyttää sähköä suunnistus-apuna. Tällöin kala kehittää ympärilleen jänni-tekentän. Kentän lähelle osuva eläin tai esine aiheuttaa kentässä epäsäännöllisyyksiä. Aistimalla tällaisen häiriön kala tietää, että lähistöllä on jokin este tai tungettelija.