Miekkakalat, Marliini ja purjekalat ovat niin sanottujen urheilukalastajien mielisaalista. Kun tällainen kala on tarttunut koukkuun, se hyppää komeasti ylös vedestä yrittäen irrottaa suuhunsa tunkeutuneen terävän väkikoukun. Tällainen urheilu ei tietysti kalaa miellytä. Kalastajien täytyy pitää siiman juoksua tarkasti silmällä estääkseen kalaa pakenemasta kohtaloa joutua turhaksi voitonmerkiksi rehvastelevaan valokuvaan.

Purjekalat, joiden erityistuntomerkki on korkea selkäevä, ja Marliini, joilla on kuunsirppimäinen pyrstö, ovat nopeita ja vahvoja uimareita. Ne elävät valtamerten ulapoilla. Molempien pyrstöevässä on tukiharjanne, joka halkoo vettä sulavasti värähdellessään edestakaisin.

Ylös vedestä. kuva esittää noin 700 kilon painoista Marliinia, joka hyppää vaivattomasti vedestä päästäkseen irti suuhunsa tarttuneesta koukusta.

Miekkakaloja esittävät vedenalaiset elokuvat ovat osoittaneet, etteivät nämä kalat ui samalla tavalla
kuin tonnikala. Sen sijaan, että miekkakala jäykistäisi ruumiinsa ja lepattaisi nopeasti pyrstöllään, se liikkuu vedessä aaltoillen, oikeastaan hyvinkin paljon samaan tapaan kuin ankerias tai merikäärme.

Elokuvista saattaa nähdä, että ainakin hiljaisessa vauhdissa miekkakala käyttää suurimman osan ruumiinsa pinnasta liikkumiseen lähettämällä päästä pyrstöön eteneviä liikeaaltoja.

Purjekala lennossa. kuva esittää purjekalan komeaa hyppyä meren ulapalla. Purjekalan pitkä nokka ei ole ainoastaan ase, vaan se saattaa myös vähentää veden vastusta.