New York Times kertoo järkyttävän tarinan.

Vain harvat näkivät New York Times -lehdessä toukokuun ensimmäisenä vuonna 1915 julkaistun, keisarillisen Saksan lähetystön maksaman ilmoituksen, jossa sanottiin: »Matkustajia, jotka aikovat lähteä matkalle yli Atlantin muistutetaan, että Saksan ja sen liittolaisten sekä Ison-Britannian ja sen liittolaisten välillä vallitsee sotatila ja että sota-alueeseen kuuluvat Brittein saaria ympäröivät merialueet. Keisarillisen Saksan hallituksen antaman ilmoituksen mukaisesti Ison-Britannian tai jonkin sen liittolaisen lipun alla purjehtivat laivat asettuvat vaaralle alttiiksi noilla vesillä liikkuessaan. Ison-Britannian tai sen liittolaisten laivojen matkustajat ovat mukana omalla vastuullaan.»

Juuri tuona samana päivänä Lusitania, merten kuningatar, höyrysi New Yorkin satamasta kohti Englantia. Ja samoihin aikoihin lähti saksalainen sukellusvene U-20 komentajanaan kapteeniluutnantti Walter Schwiegel Borkumin satamasta kohti Irlanninmerta. Lusitanian 1959 matkustajan ja miehistön jäsenen joukossa oli useita yhdysvaltalaisia. Yhdysvallat ei ollut mukana sodassa. Useimmille yhdysvaltalaisille matka oli aivan tavallinen Atlantin ylitys. Toukokuun kuudennen päivän iltaan mennessä saksalainen U-20, joka risteili P. Yrjön kanaalissa ja laivareiteillä ympäri Irlannin rannikkoa, oli saanut osuman kolmeen laivaan. Seuraavana päivänä muutamat Lusitanian kannella olevat matkustajat huomasivat omituisen valkean vaahtopatsaan jonkin matkan päässä laivasta ja sitten pitkän kuplavanan, joka tuli läpi aaltojen suoraan kohti laivan kylkeä. He eivät tienneet mikä se oli. Mutta keulassa ollut merimies ei epäröinyt hetkeäkään. Hän huusi megafoniin: »Torpedo tulossa oikealta!» Komentajakapteeni Schwieger sukellusvene U 20:ssä oli periskoopistaan havainnut laivan neljä savupiippua ja kaksi mastoa.

Hän saattoi myöhemmin kirjoittaa päiväkirjaansa: »Onnistunut laukaus 700 metrin etäisyydeltä... Laukaus osuu oikeaan kylkeen aivan komentosillan taakse. Epätavallisen kovaa räjähdystä seuraa suuri savupilvi... Laiva näyttää olevan kaatumaisillaan. Laivalla täydellinen sekasorto.»

Lusitanialla tosiaankin vallitsi sekasorto. Ihmiset ahtautuivat mielettöminä kahteen pelastusveneeseen ilman käskyjä ja ohjeita. Pelastusveneet laskettiin laivan kylkeä raapien. Äkkiä toisen veneen keula kallistui, ja mukana olleet naiset ja lapset putosivat mereen. Muutamia sekunteja myöhemmin toiselle veneelle kävi samoin.

Monet Lusitanian matkustajista paiskautuivat ulos pelastusveneistä ja laiva veti heidät mukaansa.

Osuman saatuaan Lusitania ponnisteli eteenpäin koko ajan kallistuen veden virratessa sisään, mutta kauaa se ei enää pysynyt pinnalla. Perä nousi ilmaan juuri ennen laivan uppoamista, ja yhä hiljakseen pyörivät potkurit surmasivat vedessä olevia ihmisiä. Monet vesille saaduista pelastusveneistä joutuivat laivan alle sen kaatuessa kyljelleen ja upposivat sen mukana.

Tuona yönä kalastajat ja pelastusalukset haravoivat merta ja toivat maihin elossa olevia ja joitakin kuolleita. Eloon jäi 758 ihmistä. He kertoivat myöhemmin siitä kauheasta äänestä, joka syntyi laivan upotessa ja satojen ihmisten taistellessa hengestään. He sanoivat että se kuulosti »loputtoman pitkältä vaikerrukselta». Kauan on huhuiltu, että Lusitania kuljetti muutakin kuin matkustajia. On sanottu, että sukellusveneen teko oli oikeutettu, koska Lusitanian ruuma oli lastattu täyteen piiritetylle Isolle-Britannialle tarkoitettuja ammuksia. Viime vuosina hylkyä on usein tutkittu, mutta vielä ei ole saatu varmoja todisteita sen räjähtävästä lastista.