Aesculus hippocastanum -balkaninhevoskastanja (hästkastanj)
I-II(III) 15 m x 10 m A Tuo Ra+++ Hu+

Hevoskastanjat ovat kauniisti kukkivia ja näyttäviä puistopuita, joiden käyttöä rajoittavat ilmastollinen arkuus sekä herkkyys mekaanisille vaurioille ja kuivuudelle. Laji ei sovi kovin hyvin katupuuksi, sillä kuori vioittuu helposti eikä puu siedä voimakasta leikkausta. Lisäksi syksyllä varisevat isot hedelmät haittaavat liikennettä. Latvus varjostaa tehokkaasti. Hevoskastanja kestää tuulta vain kohtalaisesti, sillä oksat katkeilevat melko helposti. Lajin suolankestävyys on hyvä, ilmansaasteiden kestävyys kohtalainen ja rikkidioksidin kestävyys hyvä. Puulla ei ole kasvintuhoojia.

Meri-ilmaston lajina hevoskastanja menestyy parhaiten Suomen etelärannikolla. Nuorena melko talvenarka puu suosii syvämultaista, tuoretta ja runsaasti kalkittua maata. Se viihtyy parhaiten auringossa, kunhan maassa on riittävästi kosteutta.

Hevoskastanjasta tulee Suomea etelämpänä 100-120 vuotta vanha, enimmillään 200-250-vuotias. Eteläisessä suomessa sen keskimääräiseksi eliniäksi on arvioitu kaupunkien puistoissa 80 vuotta. Puu kasvaa nuorena melko nopeasti, mutta myöhemmin hitaasti. Siitä kehittyy noin 15 m korkea ja jopa 10 metriä leveä avoimella kasvupaikalla. Runko haarautuu usein jo 1—1,5 metrin korkeudelta maasta, ja se on nuorena tummanharmaa ja sileä, kun taas vanhan puun kaarna lohkeaa rosoisiksi paloiksi. Oksista tulee helposti suhteettoman suuria runkoon verrattuna, joten ne repeävät helposti.

Syvä juuristo ei haittaa nurmikon kasvua rungon ympärillä. Vanhempana latvus kuitenkin varjostaa niin voimakkaasti, että muu kasvillisuus kärsii. Suuret lehdet jakautuvat yleensä seitsemään lehdykkään. Pystyt kermanvalkoiset terttukukinnot avautuvat kesäkuun alussa. Isot, 6 cm leveät, piikkiset hedelmät paljastavat pudottuaan ruskeat siemenet, jotka maistuvat hyvin mm. oraville.

Alnus incana - Harmaaleppä (gråal)
I-VII 15–20 m. Aur-kos Ra+

Lepät ovat vaatimattomia kasvupaikan suhteen ja kasvavat nopeasti, minkä vuoksi niitä voi käyttää suojapuustona esimerkiksi varjossa viihtyville pihdoille, marjakuusille, hemlokeille ja kuusille. Lepät parantavat lisäksi maaperää lehtikarikkeellaan ja sitomalla typpeä juuristollaan.

Lepät sietävät hyvin tiesuolaa ja ilmansaasteita - erityisesti rikki- ja fluoriyhdisteitä, minkä vuoksi ne soveltuvat vaikkapa meluvallien, alikulkujen ja tienpenkkojen puustoksi. Sen sijaan raskaasti liikennöityjen teiden varsilla lepät kärsivät ilmeisesti liikenteen aiheuttamasta ajoviimasta, joka kuivattaa puiden latvukset.

Katu- ja kujannepuina leppien käyttöä rajoittaa oikeastaan vain niiden lyhyt ikä. Lepät sietävät hyvin tuulta eikä niitä tarvitse juuri leikata. Helsingin kaupungin katupuuraportissa tervalepän arvioitiin sopivan katupuuksi yhtä hyvin kuin tammen.

Iso Tervaleppä

Hevoskastanja Kuva. drclareapothecary.com

Nuori Tervaleppä Kuva. luontoportti.com

Tervaleppä lehdetönnä Kuva. luopioistenkasvisto.fi