Alnus incana - harmaaleppä (gräal)
I-VII 15-18 m x 8-12 m A-Pv Kui-Mär Ra++

Harmaalepän katsotaan tulleen maahamme ensimmäisten puulajien joukossa jääkauden jälkeen ja kasvaa nyt yleisenä lähes koko Suomessa metsänrajalle asti. Kuivahkoilla paikoilla harmaaleppä kasvaa tavallisesti yksirunkoisena, kosteammassa maassa monirunkoisena puuna. Sillä on huomattavasti vähemmän tuhohyönteisiä kuin vaikkapa koivulla ja haavalla. Lepän kitkeränmakuiset lehdet eivät maistu edes pikkunisäkkäille eikä hirville. Pioneeripuuna harmaaleppä on vaatimaton kasvupaikan suhteen ja kasvaa jopa kuivissa kangasmetsissä, jolloin siitä tulee helposti pensasmainen. Parhaiten se kuitenkin viihtyy saniaislehdoissa ja tuoreilla kangasmailla. Lepät sietävät niin hyvin leikkausta, että niitä voidaan käyttää leikattuna aitana. Erityistä leikkaustarvetta ei kuitenkaan ole.

Harmaaleppä on nopeakasvuisin luonnonvarainen puumme 35 ikävuoteen asti. Sen jälkeen muut samanikäiset puulajit ohittavat harmaalepän kasvussa. Puu tulee vajaat 20 metriä korkeaksi ja varsinkin nuorien puiden latvus on kartiomainen. Lyhytikäisen harmaalepän rungon elinikä on keskimäärin 50 vuotta, vain harvoin yli 100 vuotta. Puu kasvattaa kuitenkin runsaasti juuri- ja tyvivesoja, vaikka itse runko lahoaa. Runko on kiiltävän ruskeanharmaa ja sileä ja korkkihuokoset näkyvät siinä selvinä poikittaisviiruina. Typpeä sitova sydänjuuristo on toisinaan hyvin laaja ja siitä kasvaa juurivesoja.

Lehti on tummanvihreä, alta harmaampi, 8-10 cm pitkä ja suippokärkinen. Laita on tyveä lukuun ottamatta toissahainen. Lehdet varisevat syksyllä vihreinä.

Yksikotiset harmaalepät alkavat kukkia maaliskuussa, Etelä-Suomessa jopa helmikuussa. Riippuvat hedenorkot ovat keväällä pitkiä ja kellanruskeita. Pienistä vihertävistä eminorkoista työntyvät esiin punaiset emin luotit. Emikukinnot ovat perättömiä. Aluksi vihreät, myöhemmin tummanruskeat käpymäiset hedelmät erottuvat hyvin talvella lehdettömillä oksilla.

Etelänharmaaleppä ('Alnus incana subsp. incana') kasvaa lähes koko Suomessa melko yleisenä. Kuolanharmaaleppää ('Alnus incana subsp. kolaensis') esiintyy vain Pohjois-Suomessa. Sen kuori on kellertävänharmaa ja läpikuultava; lehtilapa pyöreä tai lyhyeen suippokärkinen.

Sulkaharmaaleppä Alnus incana `Laciniata` (johanna) on yleisin lepän liuskalehtisistä muodoista. Syvimmät ja kapeimmat liuskat ovat hapsuharmaalepällä 'f. angustissima', jota viljellään harvemmin. Lehtien muoto vaihtelee eri puuyksilöillä ja jopa samassa puussa. Lehtilapa on 4-10 cm pitkä, soikea tai leveänpuikea ja parijakoinen. Liuskat ovat usein taaksepäin käyriä, kolmiomaisia, suippoja ja lähes ehytlaitaisia tai hammaslaitaisia.

Suomen suurin sulkaharmaaleppä on noin 23 m korkea. Meiltä on löytynyt noin 50 luonnonvaraista sulkaharmaa lepän kasvupaikkaa, mutta monet puut ovat valitettavasti hävinneet, kun niitä on siirtetty pihoihin.

Harmaaleppä

Sulkaharmaaleppä 'Johanna' kuva. kauppa.puutarhatalo.fi