Sorbus hybrida – suomenpihlaja (finnoxel, oxelrönn)
I—IV(V) 4—10 m x 2—4 m A Kui-Tuo Ra++

Suomenpihlajaa pidettiin aikoinaan koti- ja ruotsinpihlajan risteymänä, sillä siinä on molempien piirteitä. Suomenpihlaja kasvaa luonnonvaraisena suppealla alueella Ahvenanmaalla ja Lounais-Suomessa. Se menestyy viljeltynä jotenkuten V-vyöhykkeellä, ruotsinpihlaja vain IV—vyöhykkeellä saakka. Molemmista kasvaa kotipihlajan kokoisia pyöreälatvaisia puita, jotka elävät arviolta keskimäärin 70 vuotta kaupunkipuistoissa.

Suomen- ja ruotsinpihlaja kestävät hyvin ilmansaasteita ja tuulta, minkä vuoksi niitä suositaan kaupunkialueilla ja teiden varsilla. Näistä toisiaan muistuttavista lajeista suomenpihlaja on terveempi, helpompi kasvattaa suorarunkoiseksi ja nopeammin kehittyvä.

Suomenpihlajan kiiltävät, tummanvihreät lehdet puhkeavat myöhään keväällä ja saavat yleensä keltaisen syysvärinkin hyvin myöhään. Lehdissä on erillisiä tyvilehdyköitä. Myös pallomaiset, punaiset marjat kypsyvät myöhään syksyllä. Kukinto muistuttaa kotipihlajan kukintoa.

Sorbus intermedia - ruotsinpihlaja (oxel)
I—IV 4—10 m x 2—4 m A Kui-Tuo Ra++

Ruotsinpihlajaa istutetaan enemmän kuin suomenpihlajaa ilmeisesti sen vuoksi, että sitä on aina ollut tarjolla Keski-Euroopassa, jossa suomenpihlajaa (Sorbus hybrida) ei tunneta lainkaan. Koska ruotsinpihlaja hakeutuu voimakkaasti valoon, sitä joutuu jatkuvasti tukemaan taimikasvatusvaiheessa. Myöhemminkin lajille on tyypillistä rungon kasvaminen käyräksi ja vahvojen latvaverson kanssa kilpailevien oksien muodostuminen. Lajista on melko vaikea saada suorarunkoista katupuuta.

Kiiltävät, parihalkoiset lehdet puhkeavat vasta kesäkuussa ja tuleentuvat hyvin myöhään syksyllä. Ruotsinpihlajan kukat ovat vähän kotipihlajan kukkia isommat. Kukinta kesäkuun alussa on hyvin runsasta. Pitkulaiset ruskeahkonpunaiset marjat kypsyvät syyskuun loppupuolella. Malto on jauhoinen, mutta makeahko.

Sorbus koehneana - helmipihlaja (pärlrönn)
I—IV(V) 3—4 m x 1,5—2 m A Kui-Tuo Ra+++

Valkomarjainen helmipihlaja on luonnostaan pensasmainen, mutta siitä kasvatetaan usein yksirunkoinen pikkupuu. Laji näyttää menestyvän suotuisilla kasvupaikoilla V—vyöhykkeellä saakka. Ohuet oksat taipuvat herkästi marjaterttujen painosta. Hyvin kapeat, syksyllä viininpunaiset lehdet koostuvat 19—29 pienestä lehdykästä. Kukinto on vain 4—8 cm leveä ja yksittäisen kukan teriö 10 mm leveä.

Suomenpihlaja puistometsässä.

Helmipihlaja syysasussa, Lehdet ovat kauniin oransseja, ja marjathan kelpaavat ihmisien lisäksi myös siivekkäille nokkijoille. Lähde: paratiisintaimitarha.fi/product/1877/sorbus-koehneana-helmipihlaja

Ruotsinpihlaja piirroskuva Lehdet ja Marjat Kukinto. Kuva. plant-images.de

Ruotsinpihlaja - Sorbus intermedia Kuva. plantsam.com

Suomenpihlaja Sorbus hybrida kuva. identify.plantnet.org