Sorbous-risteymät - marjapihlajat

Kaikkien pihlajien marjoja voi hyödyntää hilloina ja mehuina, mutta parkkihappo tekee useimmat lajit turhan kitkeriksi, siksi talouskäyttöön on haettu makeamarjaisia yksilöitä tai pihlajalajeja on risteytetty muiden kasvisukujen kanssa. Suomessa viljeltävät marjapihlajat ovat yleensä kotipihlajan ja jonkin toisen lajin risteymiä. Ne ovat pienikokoisia, jopa pensasmaisia, ja soveltuvat erinomaisesti koristekasveiksi. Ne soveltuvat marjan-tuotantoon arviolta IV—vyöhykkeelle saakka, pohjoisempana lajikkeilla on arvoa lähinnä koristepuina. Tässä mainitut lajikkeet ovat venäläisiä.

• 'Burka' on vain 1-1,5 m korkea pensas, josta saadaan perusrunkoon vartettuna 2—3 m korkea pikkupuu. Lehdet ovat kauniit: keväällä punertavat, kapeat, melkein ehyet ja kiiltävät. Myös syysväri on upea. Marjat ovat isoja, 2 cm leveitä, tumman punaruskeita ja melko makeita. Niissä maistaa aronian aromin, sillä lajike on jalostettu risteyttämällä punamarja-aronia, koti-ja saksanpihlaja.
  
  
• 'Dessertnaja' on Likjornaja-lajikkeen ja saksanmispelin Mespilus germanicd — risteytys. Puu on vain 150 cm korkea. Kirkkaanpunaiset, hyvänmakuiset marjat kypsyvät aikaisin.

• 'Eliit’ on kotipihlajan ja päärynän risteymä. Noin 4—5 m korkean puun oksat riippuvat. Lehdet ovat himmeän tumman vihreät. Kirsikankokoiset marjat ovat punaisia.

• 'Granatjana' tulee vain 2—4 m korkeaksi. Sillä on lähes kirsikankokoiset makeat tummanpunaiset marjat. Lajikkeen vanhemmat ovat siperianorapihlaja (Crataegus sanguinea) ja kotipihlaja.
  
  
• 'Likjornaja' on 2—3 m korkea marja-aronian ja kotipihlajan risteymä. Lehdet ja kukinnot ovat hyvin koristeelliset, muodoltaan vanhempiensa väliltä. Mustanpunaiset marjat muistuttavat aronian marjoja. Myös maku on aroniamainen ja makeahko.
  
  
• 'Titaan'-puuta koristavat lähes kirsikankokoiset punaiset marjat kuten Granatjana-lajikkeella. Lajike tulee vain 3-5 metrin mittaiseksi. Risteytykseen on käytetty 'Burka'-lajiketta, päärynää ja jotain omenapuuta.

Sorbus 'Rosmari' - "Lombardinpihlaja" (rosmarirönn)
I—IV? 5—7 m x 3—4 m A Tuo Ra+++

Tummanroosamarjainen, keskikokoinen, soikea- ja tiheälatvainen lajike on peräisin Uppsalan Ruotsista. Tämä on koti- ja helmi-pihlajan risteymä. Lehdet ovat selvästi harmahtavat ja syysväristä tulee aprikoosin tai roosansävyinen. 'Rosmari' muistuttaa hollantilaista Kirsten Pink -lajiketta, mutta on sitä ilmastollisesti kestävämpi.

Sorbus x thuringiaca 'Fastigiata' - kartiotaatanpihlaja (rundoxel)
I—V 5—10 m x 3—4 m A Kui-Tuo Ra++(+)

Kartiotaatanpihlaja on nimetty Frans Eemil Sillanpään mukaan. Tämä saksanpihlajan kapealehtisen muodon (Sorbus aria var. longifolia) ja kotipihlajan risteymä menestyy hyvillä kasvupaikoilla Tornionlaaksossa saakka. Kasvutapa on periytynyt saksanpihlajalta. Nuoren taatanpihlajan latvus on kapea, sillä oksat kasvavat yläviistoon suhteellisen terävillä oksakulmilla. Vanhemmiten latva levenee niin paljon, ettei puu ihan ansaitse Fastigiata-nimeä. Tummanvihreä, alta harmaakarvainen lehti on liuskoittunut vain tyvestään 1-4 erilliseksi lehdykkäpariksi. Lehti on huomattavasti kapeampi kuin kotipihlajalla, mutta oranssinpunaiset marjat muistuttavat kotipihlajan marjoja.

Lombardin pihlaja - Sorbus 'Rosmari' Kuva. splendorplant.se

Helmipihlaja - Sorbus koehneana kuva. harviala.fi

Kartiotaatanpihlaja - Sorbus x thuringiaca 'Fastigiata' Kuva. ewburrownursery.co.uk

Kukkiva Kartiotaatanpihlaja kuva. jardindupicvert.com