Syringa – syreenit

Syreenit ovat upeasti kukkivia isoja pensaita, jotka istutetaan yksittäis- ja massakasveiksi sekä harvoin leikattavaksi aidanteeksi. Monia lajikkeita kasvatetaan yksirunkoisina pikkupuina. Etenkin suuret lajit, kuten piha- ja puistosyreenit, kestävät hyvin tuulta. Pensaat sietävät hyvin rikkidioksidia, mutta ovat arkoja fluoriyhdisteille.

Syreenit kukkivat runsaimmin aurinkoisella paikalla, mutta kevyt puiden luoma varjo estää maan liiallisen kuivumisen. Kasvualustan tulee olla tuore, muttei märkä, sekä läpäisevä, kalkittu ja runsasravinteinen. Syreenit ovat pitkäikäisiä pensaita. Usein toistuvaa leikkausta vältetään, sillä kukkasilmut sijaitsevat vanhojen versojen päissä. Lisäksi syreenit kestävät huonosti alasleikkauksen, jonka jälkeen kasvavat uudet versot ovat ohuita ja tiheässä, minkä vuoksi niitä täytyy harventaa pian leikkauksen jälkeen.

Useimmilla syreenilajeilla on pystyt tukevat haarat. Juuristo on yleensä vahva ja tiheähaarainen. Lehdet ovat terveet. Aikaisimmat lajikkeet kukkivat jo kesäkuun alkupuolella, myöhäisimmät heinäkuussa. Kukat tuoksuvat pääsääntöisesti vahvasti. Kukinto on kärkeen päin kapeneva iso kertohuiskilo.

Syringa x chinensis - kiinansyreeni (parksyren)
(I-III) 300–400 cm x 300 cm A-Pv Tuo Ra+++ Hu+

Talvenarkana pidetystä kiinansyreenistä on olemassa ainakin Etelä-Suomessa vuosikymmeniä hyvin menestyneitä kantoja. Lajin haarat ovat hennot, aluksi pystyt, vanhempana jopa kaarevat. Varhain keväällä puhkeavat lehdet ovat selvästi pienemmät kuin vaikkapa pihasyreenillä. Kukinta ajoittuu kesäkuun loppupuolelle. Kukinto on niin iso ja painava, että se saa oksan nuokkumaan. Bicolor-lajikkeella on valkoiset, "violettisilmäiset" kukat. Kiinansyreenin Saugeana-lajikkeen kukat taas ovat vaaleanvioletit.