MARSALKKA Mannerheim ei ollut koskaan saksalaismielinen. Jatkosodan tuoma aseveljeys saksalaisten kanssa ei ollut Mannerheimille helppo asia. Mannerheim oli suomalaisten juurtensa lisäksi aito kosmopoliitti, joka oli suuntautunut länsimaihin. Ruotsi, Britannia ja Ranska olivat hänelle tärkeitä maita. Ja ennen kaikkea vanha tsaarin Venäjä, joka kouli hänestä korkean upseerin. Mannerheim oli 1918 hallituksen toimeksiannosta rakentanut suhteita Lontooseen ja Pariisia kun Suomi pyrki irti saksalaissuuntauksesta.
Suomen sisällissodassa Mannerheim närkästyi saksan Itämeren divisioonan sekaantumisesta sotaan. Kyseessä oli kova arvovaltakiista. Sisällis-sodassa käytiin myös valkoisen armeijan sisällä mittelöä nuorien Saksassa koulutettujen jääkäriupseerien ja vanhojen Venäjän upseerien välillä. Tasa-valan alkuvuosina Mannerheim ei oikein tuntunut luottavan kovan saksalaissuuntauksen edustajiin Suomen politiikassa.
Uudeksi presidentiksi eduskunta valitsi marsalkka Mannerheimin. Presidentinvalinta tehtiin poikkeuksellisesti ilman vaaleja ja vastaehdokkaita. Poikkeuslakiin oli kirjoitettu Mannerheimin nimi. Nyt ei edes keskusteltu muista nimistä. Rytin ero ja Mannerheimin valinta hyväksyttiin eduskuntaryhmissä ilman suurempia mutinoita. Vaihdosta kannattivat niin nopeaa rauhaa haluavat kuin sodan jatkamistakin kannattavat.
Presidentin vaihdoksen jälkeen oli vaihdettava myös hallitus. Pääministerin löytäminen ei ollut helppoa, mutta lopulta päädyttiin Suomen työnantajain keskusliiton toimitusjohtajaan, kokoomuslaiseen kansanedustajaan Antti Hackzelliin. Hackzell oli toiminut aiemmin Suomen Moskovan suurlähettiläänä ja ulkoministerinä.
Suomen johto lähti nyt pyrkimään rauhaan Neuvostoliiton kanssa. Se edellytti irtaantumista Saksasta. Presidentti ja ylipäällikkö Mannerheim ilmoitti Suomeen saapuneelle Saksan yleisesikunnan päällikölle, sotamarsalkka Wilhelm Keitelille 16. elokuuta, että hän ei katsonut Rytin kirjeen sisältämän lupauksen sitovan itseään.
"Kenraalisotamarsalkka halusi saada tietää, mitä virallinen viittaus siihen, että oli ollut tärkeätä keskittää korkein siviili- ja sotilaallinen valta yksiin käsiin, merkitsi käytännössä, enkä minä salannut sitä, että näin oli tehty, jotta Suomen kansalle varattaisiin vapaat kädet toimia minkään estämättä niin, kuin sen oma etu vaati. Ulkopolitiikkamme ylimpänä johtajana presidentti Ryti ei olosuhteiden pakosta ollut voinut säilyttää toiminta-vapauttaan. Siksi hän oli eronnut, ja siksi minä olin tullut hänen paikalleen."
Mannerheimin ilmoitus Keitelille vahvistettiin Berliinissä 25. elokuuta. Saksa esitti juridisia vastaväitteitä sopimuksen sitovuudesta. Koska asiaa ei oltu alistettu eduskunnalle, Suomi katsoi, ettei Rytin kirje ollut enää sitova. Samalla päivämäärällä Neuvostoliiton Tukholman lähettiläälle Aleksandra Kollontaille toimitettiin hallituksen ulkoasianvalio-kunnassa muotoiltu kirje, jossa Neuvostoliitolle ilmoitettiin Suomen rauhantahdosta.
Wilhelm keitel