  YLIPÄÄLLIKKÖ Mannerheim junan Keittiössä valmistettiin ruokia monille silmäätekeville. |
JO talvella 1943 oli pohdittu Mannerheimin nostamista maan johtoon. Samoin oli tehty kesäkuun 1944 kriisissä. Nyt siitä tuli keino vapautua ainakin omissa silmissä Rytin allekirjoituksesta Ribbentrop-sopimuksessa. Saksalaiset tosin huomauttivat aiheellisesti, etteivät Suomen perustuslailliset kiemurat olleet Berliinin ongelma eikä valtiollinen sitoumus liity allekirjoittajan henkilöön. Todellisuudessa realiteetit ratkaisivat - puolin ja toisin. Ryti kävi itse pyytämässä Mannerheimia seuraajakseen. Alkuun pohdittiin hänen asettamistaan väliaikaiseksi valtionhoitajaksi, mutta pian vuoden 1919 vaalien kakkonen edellytti valintaa presidentiksi täydelle kaudelle. Tämä toteutettiin poikkeuslailla 4. elokuuta. Perusteluina ei viitattu rauhan etsimiseen, vaan tarpeeseen keskittää päättäminen yksiin käsiin ja Rytin heikentyneeseen terveydentilaan. Neuvostoliitto oli vaatinut muutoksia Suomen hallitukseen, mitä oli valmisteltu kertaalleen jo kesäkuussa. Mannerheim ryhtyi heti etsimään uutta pääministeriä, mutta se oli vaikeaa. Lopulta muun muassa lähettiläänä Moskovassa toiminut Antti Hackzell (kok) suostui. Linkomies, Ramsay ja Tanner jättäytyivät sivuun, mutta Mannerheim konsultoi heitä tärkeimmistä ratkaisuista. Tannerilla oli edelleen avainasema SDP:n eduskuntaryhmän puheenjohtajana. Tapansa mukaan Mannerheim eteni verkkaisesti, mikä tuskastuin rauhanoppositiota ja muun muassa sitä myotäillyttä Paasikiveä. Saksan suunnan presidentti varmisti kertomalla luokseen tupsahtaneelle marsalkka Keitelille, ettei Rytin allekirjoitus sido häntä. Jyrkkää reaktiota ei seurannut -Hillerillä riitti muita murheita. YHTEYS Neuvostoliittoon saatiin Tukholmassa dekkarityyliin. Lähettiläs Gripenberg tapasi neuvostolähetystön kakkosen V. Semjonovin tämän asunnossa Lidingössä - livahtaen sisään puutarhan puolelta Saksan vakoilijoiden harhauttamiseksi. Tapaamisessa esitettiin Neuvostoliiton ennakkoehdot - ehdotonta antautumista ei siis vaadittu. Päättäjät olivat jo alistuneet Moskovan rauhan rajoihin ja sotakorvaukseen, mutta erityisesti askarrutti vaatimus saksalaisten poistumisesta parissa viikossa, minkä jälkeen Suomen olisi internoitava heidät. Suhteet Saksaan oli katkaistava ennen rauhanneuvottelujen alkamista. Tarkat ehdot kuultaisiin vasta niissä. |