Pakko oli pyytää Jumalalta apua", Kenttä -tykistörykmentti 4:n vänrikki Lauri Koski mietti jälkeenpäin. Seuraavana kesäkuun 26. päivänä taistelu jatkui yhtä verisenä. Vihollinen aloitti hyökkäyksen suomalaisten sulkulinjaa vastaan Leitimojärven pohjoispäässä ja työnsi puolustajat Portinhoikan-Talin tielle. Jälleen jääkäripataljoonat kävivät vastahyökkäykseen ja saivat Murokallion menetetyt asemat takaisin. Ihantalasta lähti samanaikaisesti eversti Sven Björkmanin taisteluosasto kohti Talinmyllyä. Osasto Björkmanin hyökkäys kuitenkin epäonnistui nopeiden tilannemuutosten vuoksi, ja se joutui vetäytymään. Aloite siirtyi illansuussa jälleen viholliselle. Se onnistui murtautumaan suomalaisten puolustuksen läpi Portin-hoikan-Ihantalan tielle Vakkilan tienhaarassa. Suomalaiset valtasivat kuitenkin vielä samana iltana tien takaisin. Venäläiset rynnivät myös Talin-myllyllä pohjoispuolella, mutta heidät torjuttiin.
Saksalaisen lento-osasto Kuhlmeyn Stukat tuhosivat ainakin yhdeksän vihollistankkia. "No se oli aivan sekamelskaa joka paikka, siellä kun ei tienny missä linjatkaan oli. Välillä otettiin maastoa takaisin ja taas annettiin sitä kavereille ja taas otettiin sitä takaisin. Siinä ei paljon yksittäistä laukausta kuulunut ollenkaan. Tykit ja maataistelukoneet kuului ylimpänä", Erillinen Pataljoona 16:n sotamies Einari Juustisen-aho kertoi.
SUOMALAINEN 18. Divisioona oli ottanut vastaan usean päivän tunnusteluhyökkäykset ja vihollisen ensimmäiset varsinaiset iskut. Nyt sen joukot olivat enää 40 prosenttia määrävahvuudesta. Aunuksesta hätiin saapunut kenraalimajuri Kaarlo Heiskasen 11. Divisioona sai ottaa nyt puolustusvastuun, ja joukkojen vaihto tapahtui 27. kesäkuuta kello 13.30 mennessä.

Suomalaiset halusivat palauttaa alkuperäiset asemansa Leitimojärven itäpuolella. Sitä varten muodostettiin kolme voimaryhmää, jotka hyökkäsivät lännestä, pohjoisesta ja idästä. Tavoitteena oli kahden läpi-murtautuneen vihollisdivisioonan saartaminen. Uhkarohkea yritys melkein onnistui. Suuren saarrostuspussin suu jäi vain pari kilometriä leveäksi, mutta sitten hyökkäysvoimat ehtyivät. Taistelut jatkuivat yön yli. Lisävahvistuksia virtasi edelleen. Maaselästä ehätti 28. kesäkuuta kenraalimajuri Einar Vihman komentama 6. Divisioona sekä saksalaisten 303. Rynnäkkörykkiprikaatin pääosat. Päivän aikana suomalaisten tykistö vahvistui 15 patteristoon. Saarrostusyritys jatkui vielä, ja suomalaiset pääsivät lähimmillään kilometrin päähän toisistaan. Myös vihollinen teki omia hyökkäyksiä ja pääsi jälleen Portinhoikan-Ihantalan tielle. Vyörytys jatkui kilometrin päähän Ihantalan tienhaa-rasta. Ventelänkankaalla vihollisen 97.