Toinen äyriäisiin kuuluva ja usein hummeriksikin kutsuttu eläin on langusti. Se poikkeaa hummerista siten, että sen ensimmäinen raaja-pari on sakseton. Nämä raajat ovat suorat, ja ne kääntyvät linkkuveitsen tavoin taaksepäin. Langusti kuuluu heimoon Panularidae. Langusteja on useita lajeja, ja ne elävät subtrooppisissa vesissä. Niillä on suurempi taloudellinen merkitys kuin tavallisella hummerilla. Langustien tärkeimmät pyyntialueet ovat nykyisin Etelä- ja Kaakkois-Afrikassa sekä Australian ja Uuden-Seelannin rannikoilla. Myös Ranskan rannikolla niitä pyydetään innokkaasti.

Amerikan-hummerit pakataan laati-koihin lähetettäviksi myyntiin. Langusti (alla oikealla) elää lämpimissä vesissä. Se poikkeaa hummerista siten, että sen eturaajoista puuttuvat sakset.

Kalifornialaista piikkilangustia saalistettiin yli lajin sietokyvyn. Piikkilangusti oli suosittu pyyntikohde, sillä se saattoi kasvaa jopa 12 kilon painoiseksi. Myös Välimeren alueella eläviä langusteja on pyydetty yli niiden kantokyvyn. Siellä missä langustit ovat pahiten kärsineet pyynnistä, siellä myös ovat suurimmat kuluttajat: Yhdysvallat on suurin, Ranska toiseksi suurin.
Hummereiden ja muiden äyriäisten huvetessa rannikkovesistä niitä on jouduttu pyytämään yhä syvemmältä. Enää ei ole riittänyt mertojen käyttö, vaan pyyntiä on tehostettu siten, että pitkin pohjaa vedetään laahusverkkoja. Ne repivät mukaansa paljon pohjakasvillisuutta hävittäen myös pohjaeläimistöä. Osa pyydetyistä hummereista tuhoutuu, kun ne vedetään nopeasti jopa 600 metrin syvyydestä pinnalle. Paine-ero merenpinnan ja näin syvältä nostetun eläimen välillä on niin suuri, että eläin repeää paineen laskiessa. Kun hummerien kysyntä on jatkuvasti vain kasvanut ja myös saastuminen on rasittanut näiden äyriäisten elinympäristöä, ne ovat joutuneet joillakin seuduilla jo uhanalaiseen asemaan.

Japanilaisia sukeltajanaisia (yllä) kutsutaan amoiksi He ovat täyttäneet korinsa abaloneilla, ja viettävät lepohetkeä.

Alaskan, Japanin ja Chilen rannikoilla pyydetään runsaasti taskurapuja ja katkarapuja. Niiden taloudellinen merkitys näille maille on suuri. Taskurapujen pyynti on ollut niin tehokasta, että muun muassa Alaskan rannikolla havaittiin pyynnin rajoittaminen tarpeelliseksi. Varsinkin jättiläistaskurapu oli vaarassa. Vuonna 1960 pyyntimaat pääsivät sopimukseen saaliskiintiöistä ja käytettävistä pyyntimenetelmistä. Kun vuonna 1970 tutkittiin miten jättiläistaskurapu oli selvinnyt, havaittiin rajoi-tusten pelastaneen lajin. Rapujen määrä oli lisääntynyt niin paljon, että pyyntiä voitiin jälleen lisätä lajin kärsimättä siitä. Alaskan pyyntiosuus kasvoi 32 miljoonaan kiloon vuonna 1971, ja se oli arvoltaan 24,7 miljoonaa dollaria. Saalis oli 35 prosenttia suurempi kuin edellinen pyyntimäärä.

Nykyisin sukeltajat käyttävät sukelluslaitteita pyytäessään abaloneja. Abalonit eli merikorvat ovat vähentyneet niin paljon, että niitä täytyy noutaa yhä syvemmältä.