Merten salaisuudet 1977 nro: 25  
Kotisivuille / Merten salaisuudet lehden arkistoon  
Kohti tuhoa

b1
b2
Maapallon kalansaalis saavutti huippunsa vuonna 1970. Tällöin pyydettiin yhteensä yli 68 miljoonaa tonnia kalaa, nilviäisiä ja äyriäisiä. Vielä v. 1948 saalis oli 19,6 miljoonaa tonnia. Saalismäärän kolminkertaistuminen parissakymmenessä vuodessa johtui lähinnä kalastusmenetelmien kehittymisestä. Vaikka kalastusvälineet ovat nyt entistä tehokkaampia, vuoden 1970 saalismäärä ei ole kyetty ylittämään. Silloinen liikakalastus on kostautunut.
Tällä hetkellä teollisimmin kalastavat valtiot ovat ilmeisesti Japani ja Neuvostoliitto. Japanin kalansaalis oli 9,3 miljoonaa tonnia v. 1970, ja vain Perun saalismäärä ylitti sen. Neuvostoliitto kalasti samana vuonna 7,3 miljoonaa tonnia. Yhdysvallat oli kuudenneksi suurin kalastusmaa 3 miljoonan tonnin saalismäärällään.
Japanin ja Neuvostoliiton alukset viipyvät kala-apajalla niin kauan, että saalis pyydetään kokonaan. Tämän jälkeen ne siirtyvät uusille vesille toistaakseen saman. Tästä kalastustavasta on haittaa rannikolta käsin kalastaville, jotka joutuvat odottamaan lähes tyhjiin ammennetuilla vesillä kalakannan elpymistä.
Yhdysvaltain koillisrannikolla sijaitsevalle Georgesin riutalle saapui vuonna 1965 suuri neuvostoliittolainen kalastuslaivasto, joka pyysi alueelta valtaisia koljasaaliita. Atlantin luoteisrannikon kalastuskomissio pyrki rajoittamaan koljan pyyntiä, koska kalalla oli suuri merkitys sekä Yhdysvaltain että Kanadan kalastajille. Neuvostoliittolaiset kalastajat eivät kuitenkaan välittäneet rajoituksista, vaan olivat vuoteen 1967 mennessä pyytäneet apajan lähes tyhjiin. Vielä tähän päivään mennessä riutan kalakannat eivät ole toipuneet tuhoisasta liika-kalastuksesta. Meribiologit arvioivat, että vuoden 1963 koljaikäluokka, joka oli ennätyksellisen suuri, olisi riittänyt Yhdysvaltain ja Kanadan kalastajille yli kymmeneksi vuodeksi eteenpäin. Japanilaisetkin harjoittavat hyvin voimaperäistä pyyntiä.

Tokion kalasatamassa käydään kauppaa tuoreista tonnikaloista. Kalat myydään pääasiallisesti paikallisiin kauppoihin ja ravintoloihin, joissa valmistetaan esim. sashimia, raakaa kalanlihaa sisältäviä alkupaloja.
16-17

He eivät ole juuri kiinnostuneita kalakantojen suojelusta. Japanilaisten tutkimustoiminta tähtää lähinnä tehokkaampien kalastusmenetelmien kehittämiseen. Heidän suhtautumistaan kansainvälisiin kalastussopimuksiin kuvaa havainnollisesti erään johtavan japanilaisen kalastusbiologin huomautus Kansainvälisen pohjoisen Tyynenmeren kalastuskomission istunnossa muutamia vuosia sitten:
»Mielestäni kalastusbiologia ei saisi keskittyä

kysymyksiin, jotka ensi sijassa pyrkivät suojelemaan juuri niitä kaloja, joita pyydämme. Huomiota tulisi kiinnittää enemmän kalastamisen tehostamiseen ja uusien käyttökelpoisten luonnonvarojen hyödyntämiseen. Kalastusbiologia ei saa muuttua luonnonsuojelutieteeksi.» Tämäntapainen näkemys kalakantojen hoidosta on vaikeuttanut kansainvälistä yhteistyötä. Nykyinen menettely on, että pyydetään liikaa ja tyhjennetään toisten kalavedet. Jos eri valtiot eivät kykene hillitsemään kala-ahneuttaan, voi käydä niin, että 1980-luvulla valtamerissä ei ole terveitä kalakantoja. Vain pikainen ja kiinteä yhteistyö kaikkien kalastusvaltioiden kesken voi estää kalavarojen täydellisen tuhon.
 
©2013 Merten Salaisuudet Jacques-Yves Cousteau Editio Service S.A. 1976 Oy Concert Hall Society Ab
Taitto: ja web julkaisu: Jari Saarinen