Etusivu
Kalastusta lintujen avulla
Simpukan aistit
Hajujen kieli
Aivan hermona
Hajun houkuttelemat
Sähköisiä viestejä
Elävät paristot
Lorenzinin pullosetSähkösuunnistaja
Taivaan tähystäjä
Äänet ja PaineaallotÄänikutsuja
Tv äänentutkijana

Hait ovat jossakin määrin riippuvaisia kuuloaististaan. Etenkin matalataajuiset, katkonaisesti tai epäsäännöllisesti toistuvat sykeäänet vetävät niitä puoleensa. Tällaiset äänet muistuttavat rimpuilevien kalojen aiheuttamia ääniä. Kokeet ovat osoittaneet, että hait hakeutuvat tällaisia ääniä lähettävän laitteen luo. Koska haita saapuu paikalle vielä senkin jälkeen, kun ääni on katkaistu, jotkut tutkijat uskovat, että hait kenties kykenevät muistamaan suunnan.

Kaksi tutkijaa on suorittanut häille kuulokokeita läntisen Tyynenmeren Eniwetok-atollilla. Tohtorit Donald R. Nelson ja Richard H. Johnson.

tekivät kokeensa noin 15 kilometrin pituisella koralliriutta-alueella suunnilleen 20 metrin syvyydessä. He käyttivät nauhoitettuja, elektronisesti synnytettyjä ääniä, joilla pyrittiin jäljittelemään kamppailevan kalan ääniä. Ääni houkutteli paikalle viisi hailajia. Yli 80 prosenttia näistä haista oli harmaita riuttahaita. Varmistaakseen, että hait uivat paikalle nimenomaan äänen houkuttelemina, tutkijat laskivat lähettimen veteen kytkemättä ääntä ja tekivät havaintoja viiden minuutin ajan. Sitten he kytkivät viideksi minuutiksi yhden kolmesta äänisarjastaan ja jatkoivat havainnointia.

Eri tutkimuskohteissa tehdyt kokeet osoittivat, että kun ääntä ei kuulunut, lähettimen lähellä nähtiin kaikkiaan vain 44 haita. Kun lähetin avattiin, ja se lähetti äänisykäyksiä, laitteen luona kävi kaikkiaan 253 haita.

Puoli minuuttia äänen alkamisen jälkeen alueelle oli saapunut runsaasti lisää haita, jotka kiertelivät lähetintä. Yksi niistä yritti puraista sitä. Kaksi minuuttia lähetyksen alkamisen jälkeen lähettimen ympärillä ui lukuisia haita. Tämän aukeaman valokuvat ovat suurennoksia 16 millimetrin kaitafilmin kuvaruuduista.

Kolmen erilaisen ja eri aikoina lähetetyn äänimerkin avulla pyrittiin päättelemään, ovatko hait erityisen herkkiä joillekin tietyille äänille. Aluksi tutkijat lähettivät matalaa, 25—100 hertsin taajuista ääntä, joka oli huomattavasti ihmisen ääntä matalampi.

Ensimmäisessä lähetyksessä ääni lähetettiin tasaista kymmenen sykäyksen sekuntivauhtia. Toisin sanoen ääni nousi huippuunsa ja laski takaisin kymmenen kertaa sekunnissa. Toisessa lähetyksessä sama sykeääni lähetettiin katkonaisesti. Kolmannessa lähetyksessä oli edelleen kyseessä sama ääni, mutta tällä kertaa se sykki epäsäännöllisesti 7,5—15 sykäyksen sekuntivauhtia. Ensimmäinen äänimalli toi paikalle 51 haita, toinen 102 ja kolmas 100. Lähetysalue tarkistettiin vähän ennen kunkin lähetyksen alkua. Näinä hiljaisina aikoina alueella nähtiin 12, 18 ja 14 haita.

Kun ääni oli sammutettu, hait olivat liikkeellä vielä joitakin minuutteja sen jälkeen. Ne tarkastelivat tutkijoiden venettä ja havaintolauttaa. Miesten oli mahdotonta mennä veteen, joka vilisi kiihtyneitä haita.