Puhdistajakala ja meriahven. Kun meriahven tuntee olevansa huollon tarpeessa, se ui puhdistusasemalle ja odottelee pienen huulikaloihin kuuluvan puhdistajakalan tuloa. Meriahvenen pysytellessä liikkumatta huulikala puhdistaa tuon itseään paljon isomman kalan evät, kidukset, jopa suun sisustan

Katkarapu ja murenena. Huulikalan käsittelyssä olevan meriahvenen tavoin murena-ankeriaskin pysyttelee hiljaa paikallaan, kun katkarapu poimii pieniä loiseläimiä sen nahasta. Toimenpide on molemminpuolisesti hyödyllinen: ankerias pääsee eroon kiusallisista loisista, ja katkarapu saa syötävää.

Tunnemme nykyään pitkälti kolmatta kymmentä kalalajia, jotka toimivat toisten kalojen puhdistajina. Lisaksi tunnemme kuusi tällaista katkarapulajia ja yhden taskurapulajin. Tulevaisuudessa löydämme varmasti enemmänkin puhdistajaeläimiä. Niitä esiintyy sekä trooppisissa että lauhkeissa vesissä. Kylmempien vesien puhdistajat ovat hailakamman värisiä ja harvalukuisempia kuin trooppisissa vesissä elävät »ammattitoverinsa». Tropiikin puhdistaja-eläimet ovat myös erikoistuneet pidemmälle toiminnassaan. Kun lähistöllä ei näy asiakkailta, puhdistajat »mainostavat» itseään monimutkaisilla tansseilla.

Puhdistajaeläimet käyttäytyvät hyvin rohkeasti. Huomatessaan mahdollisen asiakkaan ne asettuvat paikoilleen asemansa luo, jotta asiakkaan ei tarvitse odottaa. Puhdistajat suorittavat velvollisuutensa tarmokkaasti, kurkottelevat syvälle asiakkaansa suuhun, jopa kaivelevat herkkiä kiduksia.

Melkein kaikissa yhteisöissä on omat huijarinsa, eikä niitä puutu tästäkään ryhmästä. Eräät kalat muistuttavat sekä väritykseltään että muodoltaan puhdistajakaloja. Nämä petkuttajat saattavat jopa jäljitellä puhdistajakalan houkutustanssia. Kun uhri on saapunut, naamiaisleikki päättyy. Valepuhdistajat eivät syö loisia eivätkä sairaita kudoksia. Sen sijaan ne näykkivät ravinnokseen tervettä kudosta, eikä uhri osaa toviin aavistaa minkään olevan vinossa.