Merten salaisuudet no:32. 1976 |
|||
|
|||
| Lorenzinin pulloset |   |
||
Hait, rauskut ja sillikuninkaat kuuluvat kaikkein alkeellisimpiin kaloihin. Niiden tukiranko on muodostunut rustosta eikä luusta kuten muiden kalojen tukiranko. Alkeellisuudestaan huolimatta rustokaloilla on kuitenkin joitakin etuja kehittyneempiin luukaloihin verrattuna. Yhden tällaisen edullisen ominaisuuden tuottavat erikoiselimet, joita nimitetään Lorenzinin pullosiksi. Nämä pulloset sijaitsevat hajallaan kalojen päälaessa ja poskissa. Ulospäin ne näkyvät pieninä ihohuokosina. |
|||
Lorenzinin pulloset ovat pieniä, hyytelön täyttämiä pusseja. Ne ovat yhteydessä ihon pintaan huokosiin johtavien tiehyeiden välityksellä. Niitä reunustaa herkkä ihokudos, jossa on runsaasti poimuja, kyhmyjä ja muita epäsäännöllisyyksiä. Lorenzinin pulloset kykenevät aistimaan vedessä esiintyviä erilaisia sähkövoi-makenttiä. Tarkoilla mittauksilla on todettu, että ne havaitsevat jopa mikrovoltin yhden kymmenesosan jännitteen. (Mikrovoltti on voltin miljoonasosa.) |
|||
Leopardihai, Kalifornian matalikoiden yleinen hailaji, kykenee aistimaan muiden eläinten sähkövoimakentän. |
|||
Muuan meribiologi, joka tiesi, että rustokalan aistima sähköpurkaus hidastaa kalan sydämen toimintaa, ryhtyi tutkimaan, auttavatko Lorenzinin pulloset kalaa saalistuksessa. Aluksi hän mittasi yleisen kampelalajin, punakampelan, kehittämät sähkösykäykset. Hän totesi, että kun punakampela liikuttaa kiduksiaan normaalissa hengityksessä, syntyy noin tuhannen mikrovoltin jännite. Hän mittasi myös jännitteen, joka syntyi punakampelan kaivautuessa merenpohjaan, ja totesi sen korkeammaksi kuin normaalin hengityksen aikana syntyvä jännite. Sitten hän asetti punakampelan ja sähkörauskun erillisiin altaisiin ja kiinnitti rauskuun sydänsähkökäyräkojeen. Altaat olivat yhteydessä toisiinsa ainoastaan sähkövirran välityksellä. Rausku saattoi aistia toisessa altaassa olevan punakampelan läsnäolon pelkästään punakampelasta lähtevien sähkösykäysten avulla. |
|||
Kun punakampela kaivautui pohjaan, tutkija huomasi rauskun sydämenlyöntien hidastuvan. Kun punakampela pysähtyi, sydämen toiminta alkoi taas vilkastua. Kun punakampela hegitti kiduksiaan liikuttamalla, rauskun sydämenlyönnit jälleen hidastuivat. Koska ennestään tiedettiin, että näitä liikkeitä säätelevät hermoimpulssit ovat sähkösykäyksiä, tutkija pystyi kokeellaan todistamaan, että rausku kykenee aistimaan punakampelan liikkeiden kehittämän sähköjännitteen. Myöhemmissä kokeissaan sama hollantilainen tutkija koulutti ryhmän haita ja rauskuja syömään alueella, jonka hiekkapohjaan oli kaivettu elektrodipari. Kun hän tarjosi kaloille ruokaa, virta kytkettiin ja annettiin 0.4 mikro voltin vahvuinen sähköisku. Sitten tutkija lakkasi tarjoamasta kaloille syötävää, mutta kytki elektrodit antamaan vähäisen sähköiskun. Hait ja rauskut parveilivat edelleen elektrodien yläpuolella. |
|||
Lorenzinin pulloset. Piirros esittää Lorenzinin pullosten anatomian yksityiskohdat. Tiettävästi nämä elimet aistivat sähköä, mahdollisesti myös lämpötilaa ja painetta. |
|||
Ne jopa kaivoivat elektrodit esiin ja näykkivät niitä. Näin tutkija sai jälleen todistetuksi, että hait ja rauskut osaavat aistia vähäisen sähköjännitteen ja kykenevät myös jäljittämään sen alkulähteen. Näin alhainen jännite voidaan aistia vain lähietäisyydeltä, joten tutkija päätteli, että kalat käyttävät Lorenzinin pullosten välittämää tietoa lyhyen matkan saalistuksessa. Tämä sähkövarausten aistiminen on rustokaloille erityisen hyödyllistä silloin, kun ne ryhtyvät haukkaamaan saalistaan. Näiden kalojen silmät nimittäin sijaitsevat siten, etteivät ne näe suoraan eteensä. Mennessään lähelle saalista ne kadottavat sen näkyvistään ja ilman Lorenzinin pullosia saattaisivat helposti osua harhaan. |
|||
Lorenzinin pullosilla otaksutaan olevan muitakin tehtäviä kuin sähkökenttien aistiminen. Mahdollisesti kalat aistivat niiden avulla veden syvyyden (hydrostaattisen paineen). Kokeissa on myös havaittu, että Lorenzinin pulloset reagoivat veden suolapitoisuuden ja lämpötilan muutoksiin. Ei kuitenkaan ole todistettu, että sama ilmiö esiintyisi meressä vapaasti uivassa kalassa. Kun eräältä kalalta poistettiin Lorenzinin pullosia reunustava kudos, kudoksen todettiin lähettävän pieniä, rytmikkäitä sähköenergiasykäyksiä. Sykäysten rytmi vaihteli kudokseen annetusta ärsytyksestä riippuen. Kun lämpötilaa alennettiin, sykäykset nopeutuivat. Kun lämpötilaa nostettiin, sykäykset hidastuivat. Kudos reagoi myös vähäisiin suolapitoisuuden muutoksiin. Tutkijat päättelivät tästä, että Lorenzinin pulloset aistivat veden suolaisuuden vaihtelut. |
|||
© Jacques-Yves Cousteau 1976 Oy Concert Hall Society Ab Digitointi Jari Saarinen 2025 |
 |
