| Merten salaisuudet 1976 nro: 28 | |||
| Kotisivuille / Merten salaisuudet lehden arkistoon | |||
| Merisiili puolustautuu | |||
Merisiilejä. Oikealla ja alakuvassa näkyvät merisiilit kykenevät mainiosti huolehtimaan itsestään. Eräillä merisiililajeilla on liikkuvat piikit, muutamilla lisäksi piikkien tyvessä sijaitseva myrkkyä erittävä elin. Alakuvassa näkyvä merisiili osaa peitellä itsensä suojautuakseen räikeältä auringonvalolta ja naamioituakseen ahdistelijoilta. Monet merisiilit elävät kivillä matalassa vedessä. Syvemmällä asustavat merisiilit esiintyvät yleensä ryhminä. |
lll lll |
||
Useimpien merisiilien uloin puolustuslinja koostuu terävistä piikeistä. Joidenkin merisiili-lajien piikit sisältävät myrkkyä. Piikkien lisäksi merisiileillä on kolmiosaisia, varsien päässä sijaitsevia pihtejä eli pedikellaareja. Myrkyllisten lajien myrkky siirtyy ruumiista myös näiden pihtien kautta. Merisiilin lisäpuolustuskeino on sen kuori, johon piikit ja pihdit kiinnittyvät. Piikkien tavoin kuorikin on muodostunut kalsiumkarbonaatista, ja se on kova, mutta hauras. Ahdisteltu merisiili jäykistää piikkinsä,
heiluttelee niitä joka suuntaan ja kohdistaa niiden terävät kärjet hyökkääjään päin. Joillakin merisiileillä, kuten alakuvassa näkyvällä valkokärkisellä merisiilillä, on vielä eräs puolustuskeino. Kuten kuvasta näemme, ne kykenevät poimimaan piikkeihinsä hylkytavaraa merenpohjasta. Ne siirtelevät näitä kappaleita piikistä toiseen ja vetävät ne lopulta peitokseen. Yksi syy saattaa olla auringonvalolta suojautuminen. Jätteet saattavat myös toimia naamioitumiskeinona. Trooppisilla merilevää kasvavilla tasanteilla elävä merisiili saattaa olla levänpalasten verhoama. Jos merisiili lojuu kivien peittämässä pohjassa, kuten kuvassa näkyvä yksilö, se naamioituu pikkukivillä. |
|||
| ©2013 Merten Salaisuudet Jacques-Yves Cousteau Editio Service S.A. 1976 Oy Concert Hall Society Ab Taitto: ja web julkaisu: Jari Saarinen |