TKaikki maa-palloa tutkivat tiedemiehet ovat kiinnostuneita maapallon historiasta, mutta paleontologit tutkivat elämän historiaa erityisesti sellaisena, kuin se löytyy fossiilien muodostamasta aarrearkusta.
Paleontologi suuntaa kulkunsa maastoon mukanaan välttämätön vasaransa ja muistikirja. Tavallisesti hän tutkii syrjäkulmia ja kaukaisia seutuja, joissa paljaat kalliot eivät vielä ole betonin peitossa. Fossiileihin erikoistuneen tutkijan tulisi olla etevä vuorikiipeilijä, luolatutkija, kartoittaja, valokuvaaja, piirtäjä, mutta
erityisesti hänen olisi taidettava fossiilien preparoiminen ja entistäminen, sillä kivestä esiin saatu fossiili ei usein kaukaisestikaan muistuta alkuperistä eliötä. Vasta kun savi- tai kalkki-kiven muodostama kotelo (matrix) on vaivalloisesti poistettu, tulee todellinen muoto näkyviin. Tähän työhön käytetään tavallisesti hammaslääkärin poraa ja hienokärkistä talttaa. Entistäessään paleontologi joutuu käyttämään kaikkia taitojaan, sillä hänen on täydennettävä fossiilista puuttuvat osat, joita hän ei ehkä koskaan ole edes nähnyt.
 |
Jostakin kalafossiilista saattaa esimerkiksi puuttua tietty luu. Läheiseen luuhun kiinnittynyt lihas on kuitenkin jättänyt jäljen, josta voidaan päätellä, mihin tuo lihas on ollut kiinnittyneenä toisesta päästään. Lihaksen toimintatapa kyetään selvittämään ja sen avulla voidaan johtaa puuttuvan luun muoto. Monista museoissa olevista selkärankaisten luurangoista jopa 90 prosenttia on kipsiä, mutta siitä huolimatta ne jokseenkin varmasti ovat tarkkoja rekonstruktioita.
Vaurioitumattomissa kalliokerrostumissa nuoret kerrokset ovat vanhempien kerrosten päälila. Tästä syystä paleontologi voi päätellä löytämiensä fossiilien suhteellisen iän niiden sijainnin perusteella. Lajinkehitys, evoluutio, on kirjoitettuna kiveen. Paleontologeilla on kiistattomia todisteita menneisyyden elämästä, ja jokaisen kivestä irrotetun fossiilin mukana todisteita saadaan lisää. Elämän muuttuvia muotoja voidaan seurata kivessä olevien arkistojen avulla poikki valtamerien ja mannerten, yli ajan ja etäisyyden. Paleontologi pitää käsissään evoluution lankaa yhdistämällä fossiileissa olevat biologiset ja geologiset todisteet.
Paleontologiryhmä. Norjassa Oslovuonon ympärillä olevat kerrostumat Ylhäällä) sisältävät runsaasti lähes 500 miljoonan vuoden ikisiä, varhaispaleotsooisia fossiileja.Yksin. Kaukaisia alueita tutkittaessa ei yleensä ole käytännöllistä ottaa mukaan suurta paleontologijoukkoa. Tutkijan (alla) on liikuttava yksin |
|
|