Merten salaisuudet 1977 nro: 13  
Kotisivuille / Merten salaisuudet lehden arkistoon
 
Kiveen kirjoitettu

 

Sir Walter Scott kirjoitti miehistä, jotka ». .. juoksivat ylös kukkulalle ja alas laaksoon naputellen kivenlohkareita palasiksi vasaroilla kuin sekalaisiksi tulleet maantierosvot. Sanontaan heidän menettelevän näin, jotta nähtäisiin, kuinka maailma tehtiin». Scottin kuvaamat henkilöt olivat geologeja. Jotkut heistä erikoistuivat tutkimaan kallioissa olevia fossiileja, joita he »naputtelivat» irti kivestä. Näitä tutkijoita kutsutaan paleontologeiksi.
 

TKaikki maa-palloa tutkivat tiedemiehet ovat kiinnostuneita maapallon historiasta, mutta paleontologit tutkivat elämän historiaa erityisesti sellaisena, kuin se löytyy fossiilien muodostamasta aarrearkusta.

Paleontologi suuntaa kulkunsa maastoon mukanaan välttämätön vasaransa ja muistikirja. Tavallisesti hän tutkii syrjäkulmia ja kaukaisia seutuja, joissa paljaat kalliot eivät vielä ole betonin peitossa. Fossiileihin erikoistuneen tutkijan tulisi olla etevä vuorikiipeilijä, luolatutkija, kartoittaja, valokuvaaja, piirtäjä, mutta

erityisesti hänen olisi taidettava fossiilien preparoiminen ja entistäminen, sillä kivestä esiin saatu fossiili ei usein kaukaisestikaan muistuta alkuperistä eliötä. Vasta kun savi- tai kalkki-kiven muodostama kotelo (matrix) on vaivalloisesti poistettu, tulee todellinen muoto näkyviin. Tähän työhön käytetään tavallisesti hammaslääkärin poraa ja hienokärkistä talttaa. Entistäessään paleontologi joutuu käyttämään kaikkia taitojaan, sillä hänen on täydennettävä fossiilista puuttuvat osat, joita hän ei ehkä koskaan ole edes nähnyt.

Jostakin kalafossiilista saattaa esimerkiksi puuttua tietty luu. Läheiseen luuhun kiinnittynyt lihas on kuitenkin jättänyt jäljen, josta voidaan päätellä, mihin tuo lihas on ollut kiinnittyneenä toisesta päästään. Lihaksen toimintatapa kyetään selvittämään ja sen avulla voidaan johtaa puuttuvan luun muoto. Monista museoissa olevista selkärankaisten luurangoista jopa 90 prosenttia on kipsiä, mutta siitä huolimatta ne jokseenkin varmasti ovat tarkkoja rekonstruktioita.

Vaurioitumattomissa kalliokerrostumissa nuoret kerrokset ovat vanhempien kerrosten päälila. Tästä syystä paleontologi voi päätellä löytämiensä fossiilien suhteellisen iän niiden sijainnin perusteella. Lajinkehitys, evoluutio, on kirjoitettuna kiveen. Paleontologeilla on kiistattomia todisteita menneisyyden elämästä, ja jokaisen kivestä irrotetun fossiilin mukana todisteita saadaan lisää. Elämän muuttuvia muotoja voidaan seurata kivessä olevien arkistojen avulla poikki valtamerien ja mannerten, yli ajan ja etäisyyden. Paleontologi pitää käsissään evoluution lankaa yhdistämällä fossiileissa olevat biologiset ja geologiset todisteet.

Paleontologiryhmä. Norjassa Oslovuonon ympärillä olevat kerrostumat Ylhäällä) sisältävät runsaasti lähes 500 miljoonan vuoden ikisiä, varhaispaleotsooisia fossiileja.Yksin. Kaukaisia alueita tutkittaessa ei yleensä ole käytännöllistä ottaa mukaan suurta paleontologijoukkoa. Tutkijan (alla) on liikuttava yksin

Etukansi
Ruovikon saalistaja
Ruovikon saalistaja 2
Maa herää
Elämän nuoruus
Elämän nuoruus 2
Elämän arkistot
Kiveen kirjoitettu
Merieläimiä vuorella
©2012 Merten Salaisuudet Jacques-Yves Cousteau Editio Service S.A. 1976 Oy Concert Hall Society Ab
Taitto: ja web julkaisu: Jari Saarinen