Paleontologit löytävät merieläinten fossiileja ylhäältä vuorilta. Itse asiassa monet korkeimmista vuoristoista rakentuvat kerrostumista, jotka alun perin ovat muodostuneet meren pohjalle.
Tällaiset kerrostumat voivat olla kilometrien paksuisia. Vuoristoja muodostavat voimat saattavat kääntää paksuja sedimenttikerrostumia lähes mihin asentoon hyvänsä — jopa pystysuoraan. Monet korkeimmista vuorista ovat yksinkertaisesti vain pystyyn kääntyneitä, eroosion kuluttamia sedimenttikerrostumia. Näistä kerrostumista löytyy monia merieliöiden fossiileja.
Paleontologi voi usein seurata muinaisten elämänmuotojen kehitystä täysin oikeassa aikajärjestyksessä kulkiessaan alaspäin pitkin vuoren rinnettä. Joskus kalliokerrostumat ovat kääntyneet ylösalaisin, ja silloin vain asiantuntija voi nähdä fossiilijäämistön oikealla tavalla ja oikeasta näkökulmasta.
Joistakin kasveista ja eläimistä on jäänyt lähes täydelliset fossiiliaineistot. Tällaisia eläimiä ovat esimerkiksi hevonen ja pienikokoinen, rakenteeltaan yksinkertainen piikkinahkainen nimeltä Microster. Niiden sukupuista tunnetaan lähes varmasti jokainen haarautuma ja oksa. Yleensä eliöiden sukupuut ovat paljon huonommin tunnettuja. Matojen, meduusojen, useimpien muinaisten kasvien, useimpien maa-eläinten ja jopa ihmisen evoluutiosta tiedetään suhteellisen vähän, ja kehityslinjat ovat monesti täynnä aukkoja. Tällaisista eliöistä ei yleensä jää hyviä fossiileja, koska erilaiset raadonsyöjät ja bakteerit hajottavat kuolleet yksilöt, ennen kuin ne hautautuvat ja siten säilyvät. Pehmeäruumiiset eläimet yksinkertaisesti vain puristuvat kasaan merenpohjan mutaan ja katoavat. |
|