| Merten salaisuudet 1977 nro: 13 | ||||||||||||
|
||||||||||||
| Evoluutioajatuksen kehitys | ||||||||||||
| Ihmisen käsitystä omasta asemastaan. Darwin, joka oli mitä uskonnollisin ihminen, selitti Beaglealuksen matkan aikana tekemiensä havaintojen johtaneen hänet siihen raamatunvastaiseen johtopäätökseen, että elävien eläinten ja kasvien suuri vaihtelevuus ei voinut olla seurausta yhdestä ainoasta äkillisestä luomistyöstä. Matkojensa aikana hän päätteli kunkin lajin sisällä havaittavien vähäisten ja ainut-laatuisten muunnosten poistavan yhtäkkisen luomisen mahdollisuuden. Kaksitoista vuotta Lajien synnyn jälkeen Darwin julkaisi teoksen Ihmisen syntyperä (Descent of Man). Siinä hän täsmensi käsitystään, jonka mukaan kaikki elolliset ovat kehittyneet erilaisista alemmista muodoista luonnonvalinnan ja olosuhteisiin parhaiten sopeutuneiden yksilöiden eloonjäämisen seurauksena. Kehittyneimpienkin eläinten — muun muassa ihmisen — kehitystä voidaan seurata alempiin eliöihin, joiden perusominaisuudet ovat kaikille eliöille yhteisiä. Jos mennään vielä kauemmas, niin näyttää siitä, että kaikki eliöt ovat kehittyneet samasta tai samoista elottomista orgaanisista molekyyleistä. Tavallaan kaikki eliöt ovat siis ainakin yli kolmen miljardin vuoden ikäisiä. Sen sijaan että kiistelisimme siitä, kuka loi maailman ja ihmisen, voimme tarkastella niitä tekijöitä ja tapahtumia, joiden tuloksena pitkien aikakausien kuluessa ovat kehittyneet planeettamme lähes lukemattomat erilaiset elämänmuodot. Darwin ei ollut ensimmäinen kehitysajatuksella spekuloinut henkilö. Vuonna 600 eKr. kreikkalainen filosofi Thales uskoi elämän syntyneen vedestä. Herakleitos kirjoitti kaiken elävän muuttuvan uusiin muotoihin. Aristoteles uskoi, että luonnollinen kehitys olisi voinut tapahtua kasveista kasvieläimiin ja lopulta ihmiseen. Keskiaikana monet eriskummalliset legendat hyväksyttiin tosiasioiksi. Ihmiset uskoivat monien sukupolvien ajan hanhien kehittyvän hanhenkauloista. |
||||||||||||
Eräät tiedemiehet olivat varmoja siitä, että hiiret syntyivät likaisista rievuista ja muutamista vehnänjyvistä. Vasta 1790-luvun alkupuolella ranskalainen kasvitieteilijä ja myöhemmin eläintieteen professori Jean Baptiste Lamarck alkoi järjestelmällisesti tutkia eliöiden hankkimia ominaisuuksia. Käsityksensä hän julkaisi vuosina 1802 ja 1809 ilmestyneissä teoksissa. |
|
|||||||||||
| ©2012 Merten Salaisuudet Jacques-Yves Cousteau Editio Service S.A. 1976 Oy Concert Hall Society Ab Taitto: ja web julkaisu: Jari Saarinen |