Merten salaisuudet 1977 nro: 13  
Kotisivuille / Merten salaisuudet lehden arkistoon
 
Lomarcin käsitys

 

Menestystä menettämällä. Mureenalla (yllä) ei ole eviä, mutta tämä ei johdu käyttämättömyydestä. Nykyisten mureenoiden kantamuodot olivat valinnan suosimia, koska niillä oli pienemmät evät kuin lajikumppaneillaan. Niiden jälkeläisistä ne yksilöt, joiden evät olivat pienimmät, menestyivät kumppaneitaan paremmin saaden enemmän jälkeläisiä. Tämä kehitys on lopulta johtanut nykyisiin evättömiin mureenoihin.
 

Lähes jokainen meistä on lamarckisti — ennen kuin on saanut tietoa evoluutioteorioista. On helppo ajatella, ettei meillä sukulaisistamme apinoista poiketen ole häntää, koska olemme sen käyttämättömyyden takia menettäneet. Tai että kirahvilla on pitkä kaula, koska se on jatkuvasti kurkotellut korkealla olevia lehtiä, ja kaula on siksi venynyt. Tällaiset johtopäätökset vaikuttavat loogisilta, koska lihakset kasvavat käytettyinä suuremmiksi, ja lihasten surkastuminen puolestaan aiheutuu käyttämättömyydestä.
Kasvaneita tai surkastuneita lihaksia on kuitenkin mahdoton siirtää jälkeläisille. Uusien lajien tai erilaisten lajinsisäisten ominaisuuksien kehittymisessä on olennaista juuri ominaisuuksien siirto edelliseltä sukupolvelta seuraavalle.
Lamarck julkaisi teoriansa vuonna 1802 teoksessa Recherches sur I'organisation des corps vivants ja lyhyemmin vuonna 1809 teoksessa Phiosophie zoologique. Hänen käsityksensä mukaan eläimen tai kasvin sopeutuminen elinympäristöönsä perustui ruumiin rakenteiden ja elinten kyyttöön tai käyttämättömyyteen.

Raajat ja elimet kehittyivät tai surkastuivat elinympäristön vaatimusten mukaan. Raajojen ja elinten koko oli suora seuraus niiden käytön määrästä. Tämän teorian mukaan ankeriaan kaltaisesta kantamuodosta tuli evätön, koska se ei käyttänyt eviään. Jos eläin etsiessään ravintoa ahtaista halkeamista ei joutunut heiluttelemaan eviään, niin nämä pienenivät. Tällaisen elintavan jatkuessa ja evien käytön vähetessä evät hävisivät viimein kokonaan. Lopputuloksena olivat ankeriaat sellaisina, kuin me ne tunnemme. Lamarck uskoi tällaisten sopeutumien periytyvän ja siirtyvän sukupolvelta toiselle.

Vaikka Lamarckin teoria vaikuttaakin loogiselta, sitä ei koskaan ole voitu vahvistaa kokeellisesti. Ihminen on vuosisatojen ajan leikannut joidenkin koirarotujen häntiä ja korvia, mutta siitä huolimatta poikasten hännät ja korvat ovat muuttumattomia ja samanlaisia kuin niiden esiisillä. On lukuisia esimerkkejä sellaisista elimistä ja rakenteista, joita ei ole käytetty monien sukupolvien aikana, mutta jotka silti säilyvät jälkeläistöissä.

Jotta jokin sopeutuma siirtyisi jälkeläistöön, on muutoksen tapahduttava perinnöllisessä rakenteessa. Ruumiin rakenteiden käyttö tai käyttämättömyys eivät tarjolla olevien todisteiden mukaan vaikuta perinnölliseen rakenteeseen.
Tästä syystä tiedemiehet yleensä pitävät oikeana Darwinin evoluutioteoriasta kehitettyä käsitystä, jonka mukaan sattumanvaraiset mutaatiot ovat muuntelun lähteenä ja johtavat luonnonvalinnan vaikutuksesta menestyksellisiin sopeutumiin.

Kukapa eviä tarvitsisi? Ankeriailta ovat evät surkastuneet. Silti ne ovat menestyneet mainiosti ja elelevät usein vesissä, jotka ovat muille kaloille liian suolattomia tai likaisia. Kuvan otukset ovat susiankeriaita.
Etukansi
Ruovikon saalistaja
Ruovikon saalistaja 2
Maa herää
Elämän nuoruus
Elämän nuoruus 2
Elämän arkistot
Kiveen kirjoitettu
Merieläimiä vuorilla
Evoluutioajatuksen kehitys
Lomarcin käsitys
Drawnin peipot
©2012 Merten Salaisuudet Jacques-Yves Cousteau Editio Service S.A. 1976 Oy Concert Hall Society Ab
Taitto: ja web julkaisu: Jari Saarinen