| Merten salaisuudet 1977 nro: 13 | ||
|
||
| Lomarcin käsitys | ||
Lähes jokainen meistä on lamarckisti — ennen kuin on saanut tietoa evoluutioteorioista. On helppo ajatella, ettei meillä sukulaisistamme apinoista poiketen ole häntää, koska olemme sen käyttämättömyyden takia menettäneet. Tai että kirahvilla on pitkä kaula, koska se on jatkuvasti kurkotellut korkealla olevia lehtiä, ja kaula on siksi venynyt. Tällaiset johtopäätökset vaikuttavat loogisilta, koska lihakset kasvavat käytettyinä suuremmiksi, ja lihasten surkastuminen puolestaan aiheutuu käyttämättömyydestä. Raajat ja elimet kehittyivät tai surkastuivat elinympäristön vaatimusten mukaan. Raajojen ja elinten koko oli suora seuraus niiden käytön määrästä. Tämän teorian mukaan ankeriaan kaltaisesta kantamuodosta tuli evätön, koska se ei käyttänyt eviään. Jos eläin etsiessään ravintoa ahtaista halkeamista ei joutunut heiluttelemaan eviään, niin nämä pienenivät. Tällaisen elintavan jatkuessa ja evien käytön vähetessä evät hävisivät viimein kokonaan. Lopputuloksena olivat ankeriaat sellaisina, kuin me ne tunnemme. Lamarck uskoi tällaisten sopeutumien periytyvän ja siirtyvän sukupolvelta toiselle. Vaikka Lamarckin teoria vaikuttaakin loogiselta, sitä ei koskaan ole voitu vahvistaa kokeellisesti. Ihminen on vuosisatojen ajan leikannut joidenkin koirarotujen häntiä ja korvia, mutta siitä huolimatta poikasten hännät ja korvat ovat muuttumattomia ja samanlaisia kuin niiden esiisillä. On lukuisia esimerkkejä sellaisista elimistä ja rakenteista, joita ei ole käytetty monien sukupolvien aikana, mutta jotka silti säilyvät jälkeläistöissä. Jotta jokin sopeutuma siirtyisi jälkeläistöön, on muutoksen tapahduttava perinnöllisessä rakenteessa. Ruumiin rakenteiden käyttö tai käyttämättömyys eivät tarjolla olevien todisteiden mukaan vaikuta perinnölliseen rakenteeseen. |
||
| ©2012 Merten Salaisuudet Jacques-Yves Cousteau Editio Service S.A. 1976 Oy Concert Hall Society Ab Taitto: ja web julkaisu: Jari Saarinen |