Merten salaisuudet 1977 nro: 13  
Kotisivuille / Merten salaisuudet lehden arkistoon
 
Drawnin peipot

 

Ennen Darwinin Lajien synnyn julkaisemista tieteelliset käsitykset elämän synnystä perustuivat pääasiassa Raamatun tekstin ahtaaseen tulkintaan. Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa kerrotaan: »Ja Jumala sanoi: Viliskööt vedet eläviä olentoja... Tuottakoot maa elävät olennot, kunkin lajinsa mukaan.. . Tehkäämme ihminen kuvaksemme, kaltaiseksemme.» Tiedemiehet tulkitsivat tämän tarkoittavan elämän ihmeellistä luomista ja määrittelivät sen tarkaksi tapahtumishetkeksi vuoden 4004 eKr. Darwinin tausta oli uskonnollinen, ja nuoruudessaan hän ei ollut valmis asettamaan tätä luomiskäsitystä kyseenalaiseksi. Valmistuttuaan Cambridgesta Darwin hyväksyttiin palkattomaksi luonnontieteilijäksi Beagle-alukselle sen toiselle tutkimusmatkalle Beagle nosti purjeensa Devonportissa Englannissa joulukuun 27. päivänä 1831. Purjehdus maapallon ympäri kesti kaikkiaan viisi vuotta. Matkan aikana Darwin havaitsi monia seikkoja, jotka saivat hänet epäilemään silloisia geologisia ja maapallon muinaista elämää koskevia teorioita.

 

Linnut, jotka tekivät historiaa. Charles Ditrwinia hämmästytti Galapagossaarten peippojen vaihtelevuus. Monet niistä (yllä) eroavat vain hiukan Etelä-Amerikassa elävistä peippolajeista.

Työkaluja käyttävä lintu. Muuan Galapagossaarten peippolajeista on tikkapeippo (vasemmalla). Se on sopeutunut käyttämään varsin erikoista tekniikkaa: kaktuksen piikillä tai pienellä tikuilla se kaivelee puista hyönteisiä.

Beaglen purjehtiessa Atlantin poikki Englannista Etelä-Amerikkaan Darwin luki ensimmäisen osan Charles Lyellin teoksesta Geologian perusteet. Lyell väitti, että maapallon manteria, tasankoja ja vuoria ei ollut muovaillut vedenpaisumus, vaan pikemminkin tuulen, sateen, maanjäristysten, tulivuorien ja muiden luonnonvoimien vaikutukset ja että nämä muovaavat tapahtumat olivat jatkuvasti käynnissä. Tällaiset ilmeisen loogiset ajatukset saivat nuoren Darwinin arvioimaan uudelleen maapallon luontoa koskevia käsityksiään.

Charles Darwinin kannalta elämä alkoi saada uuden merkityksen ja aika uusia ulottuvuuksia, kun Beagle vuonna 1835 suuntasi kulkunsa länteen Tyynenmeren poikki kohti Galapagossaaria. Tutkiessaan näitä kuivia ja tuliperäisiä saaria hän yritti kerätä yhden yksilön jokaista havaitsemaansa eläinlajia. Darwinia hämmästytti se, että lähes jokaista hänen löytämäänsä lajia tavattiin vain yhdellä saarista.

Hänen pyydystämistään 26 lintulajista 13 oli peippoja. »Mitä yhtenäisin peipporyhmä», Darwin sanoi niistä. Peipot muistuttivat silmiinpistävästi toisiaan nokkansa rakenteen, ruumiinmuotonsa ja höyhennyksensä puolesta, ja silti ne olivat erillisiä lajeja

Näistä peipoista Darwin kirjoitti seuraavasti: »Nähdessään yhdessä pienessä, toisilleen läheistä sukua olevien lintujen muodostamassa ryhmissä esiintyvän asteittaisen muuntelun ja rakenteen vaihtelevuuden, saattaisi todellakin kuvitella, että tässä saaristossa alun perin olleista harvoista linnuista yksi laji on muuttunut, ja näin on päästy erilaisiin lopputuloksiin.» Peipoista Darwin sai aavistuksen tosiasiasta, joka myöhemmin oli käyvä hänelle yhä ilmeisemmäksi ja ilmeisemmäksi: lajeja ei ole luotu äkillisesti kerralla, vaan ne ovat kehittyneet yhteisistä kantamuodoista.

Jos Galapagossaarten eläimet ja kasvit olisivat olleet aivan erilaisia kuin eliöt muualla maailmassa, Darwinin vastaitäneet epäilykset äkillisestä luomisesta olisivat ehkä vaimentuneet. Vaikka useimmat näiden saarien eliöt olivat selvästi itsenäisiä muotoja, ne muistuttivat kuitenkin huomattavasti noin tuhannen kilo-metrin päässä olevalla Amerikan manterella tavattavia eläimiä ja kasveja.

Darwin pohti seuraavasti: jos näille saarille olisi sijoitettu uudet lajit luomishetkellä, niin miksi ne muistuttivat niin paljon amerikkalaisia muotoja ja miksi monilla näistä saarista oli omat kilpikonna-, matkijarastas- ja peippolajinsa? Darwinin näihin kysymyksiin antamiin vastauksiin perustuu osaltaan nykyisin hyväksytty kehitysteoria, jonka mukaan eliöt kehittyvät luonnonvalinnan ja sopeutuvimpien muotojen eloonjäämisen vaikutuksesta. Darwin palasi takaisin Englantiin vuonna 1836. Hän julkaisi ajatuksensa kirjoissaan Lajien synty (1859) ja Ihmisen syntyperä (1871). Darwinin uran alkaessa vain kerettiläiset epäilivät luomisoppia. Hänen uransa päättyessä tiedemiesten valtaosa hyväksyi kehitysajatuksen. Darwin esitti uuden tavan tarkastella maailmankaikkeutta ja siihen kuuluvia elollisia järjestelmiä.

Galapagossaaristo levittäytyy poikki päiväntasaajan noin tuhat kilometriä länteen Ecuadorista. Siihen kuulu 14 suurehkoa saarta, joista kookkain on 120 kilometrin pituinen. Darwin oli jo Galapagossaarille saapuessaan alkanut epäillä, oliko kaikki lajit luotu äkillisesti. Hänen näillä saarilla tekemänsä havainnot johtivat lopulta hänet historialliseen teoriaan lajien synnystä. Galapagossaarten merkittävimmät eläinryhmät ovat matelijat ja linnut. Hyönteisiä on vähän ja hylkeiden lisäksi saarilla tavataan vain paria nisäkäslajia, muuatta hiirtä ja erästä lepakkoa.

Galapagossaarille päästäkseen maaeläinten on täytynyt kellua monia viikkoja tukin tai oksan päällä. Tästä vaarallisesta matkasta ovat selvinneet useat matelijat, mutta vain harvat nisäkkäät. Tästä syystä matelijoista on tullut Galapagossaarten hallitseva maaeläinryhmä. Merileguaanit ovat eriskummallisia Galapagossaarten rannoilla asustavia matelijoita. Ne parveilevat särmikkäillä kallioilla, ja häirittyinä ne purskauttelevat vesihöyryä sieraimistaan näyttäen melkoisesti vanhan hyvän ajan lohikäärmeiltä. Merileguaaneja ei elä missään muualla maapallolla.

Merileguaanit ovat varsin mainioita uimareita, ja ne syövät ainoastaan merileviä. Saarien välisten vahvojen merivirtojen ja syvemmillä vesillä olevien haiden vuoksi merileguaanit liikkuvat hyvin harvoin kauas asuinsaariltaan. Tämän seurauksena eri saarille on kehittynyt eri rotuja, jotka hiukan eroavat toisistaan. Saarien siskosissa elävät maaleguaanit syövät lehtiä ja kaktuksia.

Lohikäärmeitä maalla ja meressä. Merileguaanit (yllä) ja maaleguaanit (oikealla) polveutuvat yhteisistä kantamuodoista. Niiden rakenne on varsin samanlainen, mutta elintavoiltaan ne eroavat huomattavasti toisistaan. Ne eivät milloinkaan lyöttäydy merellisten sukulaistensa seuraan. Darwin havaitsi näiden kahden leguaanilajin muistuttavan toisiaan yleisen rakenteensa sekä monien tapojensa puolesta. Myöhemmin hän päätteli niiden kehittyneen yhteisestä kantamuodosta ja erilaisten elinympäristöjen aiheuttaneen nyt havaittavat erot.

Galapagossaarten syntyperäinen matelija-asukki on myös jättiläiskilpikonna, jonka espanjankielisen nimen — galapago — mukaan saaret ovat saaneet nimensäkin. Nämä valtavat matelijat saattavat painaa jopa neljännestonnin ja elää yli sadan vuoden ikäisiksi. Ne ovat saarten merkittävimmät kasveja syövät eläimet. Mannermaalla vastaavan ekologisen lokeron täyttävät tavallisesti lampaat ja karja. Kun merirosvot ja valaanpyytäjät toivat saarille lampaita, nautoja ja aaseja, nämä eläimet olivat ylivoimaisia kilpailijoita kilpikonnille. Lisaksi ne hävittivät kasvillisuuden, joka aikaisemmin oli suojannut kilpikonnien poikasia saalistavilta lokeilta ja haukoilta. Tästä syystä kilpikonnien määrä pieneni romahdusmaisesti, etenkin kun niitä myös pyydystettiin ravinnoksi. Vuonna 1964 aloitettiin luonnonsuojeluohjelma, jonka tuloksena lampaat saatiin häviämään saarilta. Kilpikonnat ovat tämän jälkeen onnistuneet paremmin säilyttämään asemansa olemassaolotaistelussa.

Etukansi
Ruovikon saalistaja
Ruovikon saalistaja 2
Maa herää
Elämän nuoruus
Elämän nuoruus 2
Elämän arkistot
Kiveen kirjoitettu
Merieläimiä vuorilla
Evoluutioajatuksen kehitys
Lomarcin käsitys
Drawnin peipot
Mendel ja herneet
©2012 Merten Salaisuudet Jacques-Yves Cousteau Editio Service S.A. 1976 Oy Concert Hall Society Ab
Taitto: ja web julkaisu: Jari Saarinen