Merten salaisuudet 1977 nro: 13  
Kotisivuille / Merten salaisuudet lehden arkistoon
 
Mandel ja herneet

 

Gregor Mendel huomasi pikkupoikana, että kun hänen isänsä otti oksia suuren kartanon hedelmä-puista ja ymppäsi niitä omiin puihinsa, niin hedelamasadon määrä ja maku paranivat valtavasti. Gregoria askarrutti luonnon toiminta, ja myöhemmin hän munkiksi tultuaan omistautui luonnontieteelle. Pohdiskellessaan oksastamisen outoja, mutta aina ennustettavissa olevia tuloksia, hän aloitti vallan-kumoukselliset kokeensa tavallisilla puutarhaherneillä. Mendelin on sanottu olleen poikkeuksellisen lahjakas kokeiden järjestäjä ja erittäin onnekas valitessaan herneen kokeidensa kohteeksi.

 

Viljelykseen käytettyjä herneitä oli saatavissa monina puhtaina muunnoksina, ja hänellä ei ollut minkäänlaisia vaikeuksia hankkia niitä. Herneitä oli helppo sekä risteyttää että itsepölyttää, ja ne kasvoivat nopeasti. Näiden ominaisuuksien vuoksi ne olivat erinomaisia koekohteita. Mendel ei kuitenkaan tiennyt sitä, että herneiden kromosomeissa esiintyy sukupolvesta toiseen hyvin vähän poikkeavuuksia. Koska Mendel ei tiennyt kromosomeja olevan olemassakaan, hänen valintansa oli myös onnekas. Jos hän olisi valinnut jonkin toisen kasvilajin, hän ei ehkä milloinkaan olisi onnistunut selvittämään perinnöllisyyden salaisuuksia.

 

Mendel tunsi kokeissa käyttämiensä kasvien edelliset sukupolvet. Ensin hän risteytti pitkiä kasveja kääpiökokoisten kasvien kanssa. Koe kokeen jälkeen tämän ristipölytyksen tulokset olivat merkittävän samanlaiset. Mendelin risteyttäessä 30 sentin pituisen kaapinherneen 180 sentin korkuisen pitkän muunnoksen kanssa, kaikki seuraavan sukupolven risteytymät olivat pitkiä. Seuraavaksi hän teki näille risteytymille itsepölytyksen ja sai kasveja, joista 75 prosenttia oli pitkiä ja 25 prosenttia kääpiöitä. Hänen tehdessään itsepölytyksen näille toisen sukupolven risteytymille, kaikki kääpiökokoiset kasvit tuottivat ainoastaan kääpiöitä. Pitkistä herneistä vain kolmannes tuotti ainoastaan pitkiä, ja loput kaksi kolmannesta tuotti jälkeläisiä, joista 25 prosenttia oli kääpiöitä ja 75 prosenttia pitkiä.
 
Mendel käytti risteytyksissään monia eri ominaisuuksia. Hän havaitsi pian, että jotkut ominaisuudet, kuten kääpiökoko, saattoivat »peittyä» ja kadota näkyvistä risteytymistä, kun tämän ominaisuuden omaavia yksilöitä risteytettiin vastakkaisen ominaisuuden omaavan kasvin kanssa. Myöhemmissä sukupolvissa peittynyt ominaisuus, jota Mendel kutsui resessiiviseksi, kuitenkin ilmestyi jälleen näkyviin. Peittävää ominaisuutta Mendel kutsui dominoivaksi. Kolmannen kasvisukupolven.

ominaisuuksien tarkastelusta Mendel päätteli, että tämän sukupolven pitkistä kasveista yhdellä kolmanneksella ei ollut lainkaan peittyneinä olevia kääpiötekijöitä (resessiivisia geenilajeja), ja siksi ne tuottivat vain pitkiä jälkeläisiä. Lopuilla pitkillä kasveilla oli resessiivinen tekijä peittyneenä, ja kääpiökoko ilmeni niiden jälkeläistössä kahden resessiivisen tekijän yhtyessä hedelmöityksessä. Nämä havainnot opastivat Mendelin siihen johtopäätökseen, että ominaisuuksia säätelevät parilliset tekijät (jotka myöhemmin on nimetty vastinkromosomeissa sijaitseviksi, samaa ominaisuutta sääteleviksi geeneiksi). Ne eivät sekoitu yksilön elämän aikana ja joutuvat ennen hedelmöitystä tapahtuvassa sukupuolisolujen muodostumisessa eri soluihin.

Jatkokokeissaan Mendel tarkasteli kasveja, jotka erosivat toisistaan kahden eri ominaisuuden puolesta. Hän halusi nähdä, kuinka nämä ominaisuudet suhtautuisivat toisiinsa siirtyessään sukupolvelta toiselle. Hän käytti kokeissaan siemenen muotoa ja väriä tutkittavina ominaisuuksina. Kokeidensa perusteella Mendel pystyi päättelemään, että eri ominaisuudet periytyvät täysin toisistaan riippumatta ja että jälkeläissukupolvissa tavataan näiden ominaisuuksien kaikkia mahdollisia erilaisia yhdistelmiä.

Etukansi
Ruovikon saalistaja
Ruovikon saalistaja 2
Maa herää
Elämän nuoruus
Elämän nuoruus 2
Elämän arkistot
Kiveen kirjoitettu
Merieläimiä vuorilla
Evoluutioajatuksen kehitys
Lomarcin käsitys
Drawnin peipot
Mendel ja herneet
Mandel ja herneet 2
©2012 Merten Salaisuudet Jacques-Yves Cousteau Editio Service S.A. 1976 Oy Concert Hall Society Ab
Taitto: ja web julkaisu: Jari Saarinen