| Merten salaisuudet 1977 nro: 13 | ||
|
||
| Mandel ja herneet | ||
| Mendel käytti risteytyksissään monia eri ominaisuuksia. Hän havaitsi pian, että jotkut ominaisuudet, kuten kääpiökoko, saattoivat »peittyä» ja kadota näkyvistä risteytymistä, kun tämän ominaisuuden omaavia yksilöitä risteytettiin vastakkaisen ominaisuuden omaavan kasvin kanssa. Myöhemmissä sukupolvissa peittynyt ominaisuus, jota Mendel kutsui resessiiviseksi, kuitenkin ilmestyi jälleen näkyviin. Peittävää ominaisuutta Mendel kutsui dominoivaksi. Kolmannen kasvisukupolven.
ominaisuuksien tarkastelusta Mendel päätteli, että tämän sukupolven pitkistä kasveista yhdellä kolmanneksella ei ollut lainkaan peittyneinä olevia kääpiötekijöitä (resessiivisia geenilajeja), ja siksi ne tuottivat vain pitkiä jälkeläisiä. Lopuilla pitkillä kasveilla oli resessiivinen tekijä peittyneenä, ja kääpiökoko ilmeni niiden jälkeläistössä kahden resessiivisen tekijän yhtyessä hedelmöityksessä. Nämä havainnot opastivat Mendelin siihen johtopäätökseen, että ominaisuuksia säätelevät parilliset tekijät (jotka myöhemmin on nimetty vastinkromosomeissa sijaitseviksi, samaa ominaisuutta sääteleviksi geeneiksi). Ne eivät sekoitu yksilön elämän aikana ja joutuvat ennen hedelmöitystä tapahtuvassa sukupuolisolujen muodostumisessa eri soluihin. Jatkokokeissaan Mendel tarkasteli kasveja, jotka erosivat toisistaan kahden eri ominaisuuden puolesta. Hän halusi nähdä, kuinka nämä ominaisuudet suhtautuisivat toisiinsa siirtyessään sukupolvelta toiselle. Hän käytti kokeissaan siemenen muotoa ja väriä tutkittavina ominaisuuksina. Kokeidensa perusteella Mendel pystyi päättelemään, että eri ominaisuudet periytyvät täysin toisistaan riippumatta ja että jälkeläissukupolvissa tavataan näiden ominaisuuksien kaikkia mahdollisia erilaisia yhdistelmiä. |
||
| ©2012 Merten Salaisuudet Jacques-Yves Cousteau Editio Service S.A. 1976 Oy Concert Hall Society Ab Taitto: ja web julkaisu: Jari Saarinen |